Luku 1
Tervetuloa kaikki! Ottakaa hetki aikaa ja tuntekaa tämä tila. Seisomme nyt Vuosaaren urheilutalon sydämessä, ja jos suljette silmänne, voitte melkein kuulla sen: lenkkareiden narskeen parketilla, kaukaisen pellen vihellyksen ja sen erityisen, hieman pölyisen ja kumin tuoksun, joka on yhteinen kaikille kaupungin liikuntasaleille vuosikymmenten ajan. Tämä ei ole vain betonia, terästä ja urheiluvälineitä. Tämä rakennus on kuin paikallinen muistikirja, johon on kirjoitettu tuhansia tarinoita kasvukivuista, voitosta ja tappioista. Täällä on koettu ensimmäiset jännittävät pelit ja täällä on hiottu taitoja, jotka ovat joskus vienneet ihmisiä kauas maailmalle. Tunnukaa se energia, joka on jäänyt näihin seiniin.
Mutta mennäänpä hetkeksi taaksepäin. Jotta ymmärtäisi tämän talon merkityksen, on ymmärrettävä Vuosaaren oma matka. Vuosaari ei ole aina ollut osa tätä urbaania Helsinkiä, vaan se oli pitkään eräänlainen oma saarekkeensa, jossa maaseudun rauha ja teollisuuden nousu kohtasivat. Kun kaupungistuminen kiihtyi ja asuinalueet alkoivat laajentua, syntyi tarve paikoille, jotka kokoaisivat yhteisön yhteen. Urheilutalo nousi vastauksena tähän tarpeeseen. Se rakennettiin aikana, jolloin yhteisöllisyys oli kaiken keskiössä. Se ei ollut vain harrastuspaikka, vaan sosiaalinen ankkuri. Täällä kokoontui eri taustaisia ihmisiä, ja urheilu toimi kielenä, joka ylitti kaikki rajat. Arkkitehtuurissa näkyy tuo aikakauden pragmaattisuus: kestävyys ja toimivuus olivat tärkeämpiä kuin koreilut. Talo on todistanut Vuosaaren kasvun pienestä kylämäisestä tunnelmasta moderniksi, monikulttuuriseksi kaupunginosaksi, ja se on pysynyt vakaana keskellä kaikkea tätä muutosta.
Nyt, kun olemme tässä, kerron teille jotain, mitä ei löydy virallisista esitteistä. Jokaisessa tällaisessa talossa on omat urbaanit legendansa, ja Vuosaaren talossakin liikkuu tarinoita. Jotkut sanovat, että myöhään illalla, kun valot on jo sammutettu ja käytävät ovat hiljaiset, voi kuulla vaimeaa pallon pomppimista tyhjässä salissa. Paikallisten huhujen mukaan täällä on harjoitellut nuoria, jotka eivät koskaan luovuttaneet, ja heidän intohimonsa on jäänyt elämään rakenteisiin. On myös puheita salaisista kulkuväylistä ja huoltotiloista, joissa on pidetty kokouksia, joiden tarkoituksesta ei ole koskaan kerrottu ulkopuolisille. Onko kyseessä vain mielikuvitusta vai jotain enemmän? Ehkäpä se on juuri se intohimo, jolla täällä on urheiltu, mikä luo tämän sähköisen tunnelman, jota emme voi täysin selittää, mutta jonka voimme tuntea ihollamme.
Katsoitte ympärillenne. Tämä rakennus on nähnyt sukupolvien vaihtuvan, mutta sen tarkoitus on pysynyt samana. Se on paikka, jossa ihminen kohtaa omat rajansa ja oppii ylittämään ne. Kun lähdemme täältä, haluaisin, että mietitte: mikä on teidän oma kohtaus tässä tilassa? Ehkä olette olleet täällä lapsena, tai ehkä tämä on teidän ensimmäinen kerta. Joka tapauksessa, kun astutte ulos ovesta, muistakaa, että astutte ulos paikasta, joka on kantanut mukanaan tuhansia unelmia. Kiitos, että kuljitte tämän pienen historiallisen kierroksen kanssani, ja pidetään huolta siitä, että tämä talon henki säilyy vielä seuraavallekin kymmenelle vuodelle.
