Pietari Wald ja Suomen ensimmäinen kirjapaino

(Opas pysähtyy, katsoo ryhmääansa ja elehtii ympäröivää kaupunkimaisemaa. Hän puhuu rauhallisesti, mutta intohimolla.) Katsokaa ympärillenne. Täällä, Turun sydämessä, kaduilla jotka ovat nähneet satojen vuosien vaihtelevat kohtalot, hengittää historia. Jos suljette silmänne hetkeksi, voitte melkein kuulla 1500-luvun lopun kaupungin hälinän: hevosten kavioiden kopin mukulakivillä, kauppiaiden huudot ja kirkonkellojen kumun. Mutta yksi ääni oli tuolloin uusi, rytminen ja lähes hypnoottinen. Se oli raskaan puupuristimen narske ja metallisten kirjainten kolina. Me seisomme nyt paikassa, jossa Suomen tietoisuus ja kirjallisuus saivat ensimmäistä kertaa konkreettisen muodon. Täällä, hämärissä huoneissa, musteen tuoksun keskellä, alkoi matka, joka muutti tämän maan pysyvästi. Tervetuloa tutustumaan Pietari Waldin tarinaan. Pietari Wald ei ollut mikä tahansa kauppias, vaan mies, joka toi mukanaan aikansa suurimman teknologisen vallankumouksen. Kuvitelkaa tilanne: vuonna 1590 Suomessa luettiin vain käsin kopioituja tekstejä, jotka olivat äärimmäisen kalliita ja harvinaisia. Wald kuitenkin perusti Turkuun maan ensimmäisen kirjapainon. Se ei ollut mikään hienostunut tehdas, vaan hikinen, meluisa verstas, jossa jokainen kirjain piti ladota käsin, yksi kerrallaan, metallisiin riveihin. Wald painoi uskonnollisia tekstejä ja virallisia tiedotteita, jotka olivat tuolloin valtaa ja tietoa. Se oli aikaa, jolloin kirjapaino oli kuin internetin synty: tieto ei ollut enää vain harvojen oppineiden hallussa, vaan se alkoi liikkua. Waldin prässi oli siis enemmän kuin kone, se oli avain, joka avasi oven uuden ajan valistukseen täällä pohjolassa. Mutta kuten kaikki suuret innovaatiot, myös Waldin toiminta oli täynnä draamaa ja salaisuuksia. Kirjapainotaide oli tuolloin tarkkaan varjeltu ammattilaisuus, lähes alkemiaa. Sitä valvottiin tiukasti, ja painajan oli oltava suosiossa sekä kirkon että kruunun silmissä. Waldin toiminta oli jatkuvaa tasapainoilua vallanpitäjien välillä. On sanottu, että painon hämärissä nurkissa on liikkunut tekstejä, jotka eivät välttämättä miellyttäneet kaikkia tarkastajia. Myytti kertoo, että painon sulkeminen ja Waldin poistuminen kuvasta jättivät jälkeensä tyhjyyden, joka tuntui koko kaupungissa. Se oli kuin liekki olisi sammunut juuri silloin, kun se oli alkanut lämmittää. Waldin perintö jäi pitkään varjoihin, mutta juuri tuo salaperäisyys tekee tästä paikasta niin kiehtovan. Nyt, kun katsotte näitä rakennuksia, älkää nähkö vain kiveä ja puuta. Mietikää sitä hetkeä, kun ensimmäinen musteinen sivu nousi puristimesta ja kuivui hitaasti ilmassa. Se oli hetki, jolloin Suomi alkoi kirjoittaa omaa historiaansa. Wald antoi meille työkalut, joilla ajatukset saatiin tallennettua ikuisesti. Kun jatkamme matkaamme eteenpäin, kysykää itseltänne: mitä me kirjoitamme tänään, jotta tulevat sukupolvet tunnistavat meidät? Mutta nyt, mennäänpä katsomaan, mitä muita salaisuuksia nämä kadut meille vielä paljastavat. Seuraakaa minua.