Luku 1
*(Opas pysähtyy Yliopiston Apteekin eteen, ottaa rennon asennon ja pyyhkäisee kädellään kohti rakennusta ja sen ikkunoiden takana häämöttäviä pulloja.)*
Katsokaapa tätä paikkaa. Pysähdytään hetkeksi ja hengitetään. Tunnetteko te sen? Se on se omituinen, hivenen imelä ja samalla terävä tuoksu – sekoitus kuivattuja yrttejä, alkoholia ja sellaista vanhan maailman pölyä, jota ei saa pyyhittyä pois, koska se on osa historiaa. Kun astumme tänne, me emme astu vain lääkemuunnoon, vaan me astumme aikakoneeseen. Täällä kaupungin kiireinen syke vaimenee ja korvautuu lasisten laboratoriopullojen kilinällä. Täällä aika ei kulje minuuteissa, vaan vuosisadoissa. On jotain todella rauhoittavaa siinä, miten tämä tila on säilyttänyt arvokkuutensa, vaikka maailma sen ympärillä on muuttunut hevoskärryistä sähköpotkulautoihin.
Mutta mennäänpä syvemmälle. Yliopiston Apteekki ei ole vain kauppa, se on ollut tiedon ja vallan keskus. Ajatelkaa niitä aikoja, kun apteekkari oli kaupungin oppineimpia henkilöitä, lähes velho, joka tiesi tarkalleen, mikä kasvi parantaa kuumeen ja mikä taas nukuttaa syvään uneen. Täällä on valmistettu lääkkeitä, jotka on tarkoitettu niin hovissa istuville kuin torilla kauppaavillekin. Katsokaa noita upeita, tummia lasipulloja ja niiden käsin kirjoitettuja etikettejä. Jokainen niistä kertoo tarinan kokeiluista, erehdyksistä ja hitaasta tiedon kertymisestä. Ennen teollisia tabletteja tässä on jauhettu kuivattuja juuria ja tisattu eteerisiä öljyjä suurissa kuparipadeissa. Se olit taidetta ja tiedettä samassa paketissa, jossa tarkkuus oli elämän ja kuoleman kysymys. Apteekki on toiminut siltana yliopiston teoreettisen tutkimuksen ja tavallisen ihmisen arjen välillä, tehden tieteestä käytännön apua.
Ja tässä tulee se osa, josta tykkään eniten – ne pienet salaisuudet. Sanotaan, että näiden hyllyjen välissä on viipyillyt enemmän salaisuuksia kuin kaupungin arkistoissa. Ennen vanhaan apteekki oli paikka, jonne tultiin hakemaan muutakin kuin flunssalääkettä. Täällä on kuiskaillut rakastuneita, jotka etsivät rakkausjuomia, ja epätoivoisia, jotka toivoivat ihmettä sairauksien keskellä. On tarinoita myös siitä, miten tietyt harvinaiset ainesosat on pidetty lukittuina kaapeissa, kaukana uteliaista silmistä, melkein kuin ne olisivat olleet taikavoimia. Legendojen mukaan jotkut vanhat reseptit ovat kadonneet historian hämäriin, ja vain muutama initioitu apteekkari on tiennyt, miten tiettyjä, nyt jo unohdettuja eliksiirejä valmistettiin. Se on sellaista mystiikkaa, joka tekee tästä paikasta sähköisen.
Nyt, kun olemme katsoneet tätä historiallista aarretta, haastaisinkin teidät tekemään yhden asian. Kun jatkatte matkaanne, katsokaa ympärillenne ja miettikää, mitä nykyajan kiireen keskellä me olemme menettäneet tästä hitaasta ja huolellisesta maailmasta. Kehotan teitä kurkistamaan vielä kerran noihin hyllyihin – ehkäpä löydätte sieltä jotain, mikä muistuttaa teitä siitä, että terveys ja hyvinvointi ovat aina olleet ihmiskunnan suurin tavoite. Kiitos, että kuljitte tämän pienen historian matkan kanssani. Olkaa hyvä ja jatkakaa matkaanne, mutta pitäkää tuo apteekin rauha mielessänne vielä hetken.
