Viinibaari Klein

*(Opas pysähtyy oven eteen, ottaa rennon asennon ja viittaa kädellään sisäänpäin, ääni on kutsuva ja hieman salaperäinen)* Katsokaapa tätä ovea. Me ei olla nyt menossa mihin tahansa baariin, vaan astutaan tavallaan aikakoneeseen. Kun me nyt siirrytään sisään Viinibaari Kleiniin, haluan teidän sulkevan hetkeksi silmänne ja unohtavan tuon ulkona vellovan nykypäivän hälyn. Tunnukaa tuo hienoinen viileys, joka nousee kiviseinistä, ja haistakaa tuo raskas, makea yhdistelmä vanhaa puuta, kypsynyttä viiniä ja historiaa. Täällä aika ei kulje sekunneissa, vaan vuosikymmenissä. Valaistus on hämärä, juuri sellainen, että keskustelut pysyvät luottamuksellisina ja varjot tanssivat nurkissa. Tervetuloa paikkaan, jossa kaupungin syke hidastuu ja jokainen lasillinen kantaa mukanaan tarinoita menneiltä ajoilta. Mutta mennäänpä syvemmälle siihen, mitä tämä paikka oikeastaan edustaa. Klein ei ole vain yritys, se on osa tätä kaupungin kerrostunutta identiteettiä. Jos me katsotaan näitä seiniä, me nähdään vuosisatojen takainen rakennustapa, joka on kestänyt sodat, poliittiset mullistukset ja kaupungin kasvun. Tällaiset kellarit ja kiviholvein tilat toimivat ennen vanhaan usein kauppiaiden varastoina tai salaisina kohtaamispaikkoina, joissa on vaihdettu paitsi tavaraa, myös kiellettyjä ajatuksia. Viinikulttuuri on täällä aina ollut enemmän kuin vain juomaa; se on ollut sosiaalinen liima, joka on sitonut yhteen taiteilijat, filosofit ja kaupungin vaikutusvaltaisimmat miehet ja naiset. Klein on säilyttänyt tämän perinnön. Se on pysynyt uskollisena sille eurooppalaiselle traditiolle, jossa laatu menee määrän edelle ja jossa viiniä ei vain juoda, vaan sitä kunnioitetaan. Ja tässä kohtaa meidän täytyy puhua niistä asioista, joita ei löydy virallisista esitteistä. Jokaisella tällaisella paikalla on omat myyttinsä. Sanotaan, että näiden holvien alla on kulkenut vanhoja, unohdettuja käytäviä, jotka yhdistivät tämän tilan muihin kaupungin salaisiin kellareihin. Kuvitelkaa ne illat, kun kaupungissa on vallinnut kieltolaki tai poliittinen levottomuus, ja täällä, hämärän turvissa, on suunniteltu asioita, jotka ovat muuttaneet historian kulkua. On kerrottu tarinoita sieluista, jotka ovat jääneet vaeltamaan näihin kellareihin, tai viinituoreista yksityiskohdista, jotka paljastuvat vain tietyssä valossa. Onko se vain romantiikkaa vai totuutta? Sitä ei ehkä koskaan tiedetä, mutta juuri se tekee Kleinista erityisen. Se ei ole vain tila, vaan elävä organismi, joka hengittää menneisyyttä. Nyt, kun me ollaan tässä, ehdotan, että me ei jäädä vain puhumaan historiasta, vaan me alamme luoda sitä. Valitkaa itsellenne paikka, mieluiten jokin nurkka, jossa varjot ovat syvimmillään. Tilatkaa lasi jotain sellaista, mitä ette ole koskaan maistaneet, ja antakaa makujen viedä teidät matkalle. Kun te istutte siellä, katsokaa ympärillenne ja miettikää, kuka on istunut tuossa samassa tuolissa sata vuotta sitten ja mistä hän on puhunut. Nauttikaa tästä hetkestä, sillä Viinibaari Klein on paikka, jossa maailma ulkopuolella lakkaa olemasta. Olkaa hyvää, astukaa sisään ja anna historian kohdata nykyhetken.