Kittilän helluntaiseurakunta

(Opas pysähtyy rakennuksen eteen, kääntyy ryhmän puoleen ja ottaa rennon, mutta kutsuvan asennon. Hän puhuu rauhallisesti, antaen sanojen maistua.) Katsokaa tätä paikkaa. Täällä, Lapin sydämessä, missä tuulet puhaltavat usein kylminä ja taivas vaihtaa väriään hetkessä, seisoo Kittilän helluntaiseurakunta. Kun pysähdytte hetkeksi ja kuuntelette, huomaatte, että täällä vallitsee tietynlainen rauha, joka on jotain aivan muuta kuin kaupungin kiire. Se ei ole vain rakennus, vaan se on kuin ankkuri täällä erämaan laidalla. Tuntuuko teistäkin se, miten tila hengittää? Tässä paikassa yhdistyvät arkinen kotoisuus ja syvä, hengellinen hartauden tunne. Se on tila, joka on rakennettu ottamaan vastaan jokainen kulkija, olipa hän sitten paikallinen kalastaja tai kaukaisista maista saapunut matkailija, joka etsii vastausta johonkin suurempaan. Mutta mennäänpä hieman syvemmälle siihen, mistä tällainen yhteisö tässä kolkassa syntyi. Jos katsotaan historiaa, Lapin hengellinen maisema on aina ollut monivivahteinen. Perinteinen kirkollisuus on ollut vahvaa, mutta helluntailiike toi mukanaan jotain uutta: tulen, voiman ja henkilökohtaisen kokemuksen. Kittilän helluntaiseurakunta ei syntynyt tyhjiössä, vaan se oli vastaus ihmisten kaipuuseen löytää yhteisö, jossa usko ei ollut vain perinnettä, vaan elävää, sykkivää kokemusta. Kuvitelkaa ne alkuajat, kun pienet ryhmät kokoontuivat koteihin, lämmittivät huoneet puuhellereillä ja lauloivat sydämistään. Se oli aikaa, jolloin usko oli selviytymiskeino ankarissa olosuhteissa. Tämä rakennus, jonka edessä nyt seisomme, on tämän pitkän matkan huipentuma. Se on todiste siitä, miten pieni kipinä voi kasvaa suureksi liekiksi, kun ihmiset löytävät yhteisen tarkoituksen keskellä pohjoista erämaata. Tiedättekö, jokaisessa tällaisessa paikassa on myös oma salaisuutensa, sellainen hiljainen myytti, jota ei kirjoiteta historiankirjoihin. Sanotaan, että näiden seinien sisällä on koettu hetkiä, joissa aika on pysähtynyt. Paikalliset kertovat tarinoita siitä, kuinka syvimmässä kriisissä olleet ihmiset ovat tulleet tänne, istuneet hiljaa takapenkillä ja lähteneet pois täysin muuttuneina. Se ei ole taikuutta, vaan jotain sellaista näkymätöntä voimaa, jota kutsutaan hengelliseksi läpimurroksi. Moni sanoo, että täällä on erityinen akustinen ja henkinen resonanssi, joka saa ihmisen tuntemaan itsensä nähdyksi ja kuulluksi tavalla, joka on nykymaailmassa harvinaista. Onko se rakennuksen arkkitehtuuria vai jotain, mitä ei voi mitata? Ehkäpä se on juuri se uskon ja toivon summa, joka on imeytynyt näihin seiniin vuosikymmenten aikana. Nyt minä ehdotan, että astumme sisään. Mutta tehkää se hitaasti. Älkää vain katsoko rakenteita, vaan yrittäkää tuntea se lämpö, joka täällä vallitsee. Mietikää niitä tuhansia rukouksia ja lauluja, jotka ovat täyttäneet tämän tilan. Kun kuljemme käytävää pitkin, kysykää itseltänne: mitä te itse etsitte tällaisesta paikasta? Olipa se sitten hiljaisuus, rauha tai vain historian havina, tämä paikka antaa teille vastauksen. Tervetuloa tutustumaan Kittilän helluntaiseurakuntaan, jossa taivas ja maa kohtaavat Lapin puhtaimmassa muodossaan.