Elimäen Helluntaiseurakunta

Tervetuloa, hyvät ystävät. pysähtykää hetkeksi ja hengittäkää tämä raikas Kymenlaakson ilma. Kun katsomme tätä Elimäen Helluntaiseurakunnan ympäristöä, emme näe vain rakennuksia, vaan me näemme elävää historiaa ja ihmiskohtaloita. Tunnustakaa tuo hiljaisuus, joka täällä vallitsee; se ei ole tyhjyyttä, vaan se on täynnä kuiskaavia muistoja menneiltä vuosikymmeniltä. Täällä, missä metsän reunat kohtaavat pyhän tilan, on aina vallinnut tietty harras ja odottava tunnelma. Voitte melkein tuntea ilmassa sen saman hartauden ja yhteisöllisyyden hengen, joka on ohjannut ihmisiä kokoontumaan tänne sukupolvien ajan. Tänne on tultu etsimään lohtua, vastausta elämän suuriin kysymyksiin ja ennen kaikkea jotain suurempaa kuin oma arki. Jos sukellamme syvemmälle historiaan, meidän on ymmärrettävä, mitä vapaakirkollisuus ja helluntailiike tarkoittivat Suomen maaseudulla. Tämä ei ollut vain uskonnollista vaihtoa, vaan se oli usein rohkea kapina vallitsevaa normia vastaan. Kun helluntailiike alkoi levitä, se toi mukanaan palon, johon moni kaipasi. Se oli uskoa, joka ei rajoittunut vain kirjan lukemiseen, vaan joka tuntui kehossa ja sielussa. Täällä Elimäessä tämä liike löysi otteensa, ja seurakuntaan muodostui ydin, joka koostui tavallisista ihmisistä: maanviljelijöistä, käsityöläisistä ja perheenäideistä. He rakensivat tämän yhteisön omilla käsillään, usein vaatimattomissa olosuhteissa, mutta valtavalla henkisellä pääomalla. He eivät rakentaneet vain seiniä, vaan he loivat turvasataman, jossa jokainen oli tervetullut ja jossa hengellinen kokemus oli henkilökohtaista ja aitoa. Se oli aikaa, jolloin usko oli elinehto ja yhteisö oli ainoa verkko, johon pystyi tukeutumaan vaikeina aikoina. Mutta jokaisessa paikassa on myös omat salaisuutensa ja myyttinsä. Jos kuuntelette tarkkaan, voitte kuulla tarinoita niistä yöllisistä rukoushetkistä, jolloin kynttilöiden valossa on tehty päätöksiä, jotka muuttivat kokonaisten sukujen suunnan. Sanotaan, että näiden seinien sisällä on koettu ihmeitä, joita ei voi selittää järjellä, vaan ainoastaan sydämellä. On puhuttu hetkistä, jolloin huoneen täyttänyt hartaus on ollut niin käsin kosketeltavaa, että ulkopuolinenkin olisi tuntenut sen painon. Nämä eivät ole vain tarinoita, vaan ne ovat osa tämän paikan sielua. Myytit kertoivat usein siitä, kuinka usko kykeni murtamaan syvimmätkin epätoivon muurit ja kuinka täällä, Elimäen sydämessä, löytyi voimaa kestää sota ja nälkä sekä elämän raskaimmat koetukset. Se on eräänlaista näkymätöntä arkkitehtuuria, joka kantaa tätä paikkaa vielä tänäkin päivänä. Nyt, kun katsotte tätä näkymää uudestaan, kysykää itseltänne: mitä me itse etsimme täältä? Tämä paikka ei ole vain museo tai historian kohde, vaan se on kutsu pysähtyä ja miettiä omaa matkaansa. Kehotan teitä kävelemään hitaasti, katsomaan yksityiskohtia ja tuntemaan sen rauhan, joka täällä asuu. Olittepa sitten uskovaisia tai vain historian ystäviä, täällä on jotain, mikä puhuttelee meissä kaikissa. Kiitos, kun kuljette tämän polun kanssani. Toivon, että viette mukananne palasen tätä Elimäen rauhaa ja voimaa omaan arkeenne. Olkaa tervetulleita tutustumaan tarkemmin.