Hakunilan mielikuvitusmetsä

(Opas pysähtyy polun alkupäähän, ottaa rennon asennon ja katsoo vierailijoitaan hymyillen. Hän elehtii kädellään kohti metsää.) Katsokaas ympärillenne. Huomaatteko, kuinka valo siivilöityy näiden puiden läpi aivan eri tavalla kuin tavallisessa talousmetsässä? Tervetuloa Hakunilan mielikuvitusmetsään. Täällä me ei vain kävellä polkua pitkin, vaan me astutaan oven läpi toiseen maailmaan. Tunnukaa tuo kostea sammal jalkojenne alla ja kuunnelkaa, miten kaupungin melu vaimenee ja vaihtuu metsän omaan kuiskaamiseen. Täällä raja todellisuuden ja fantasian välillä on hämärtynyt, ja juuri se tekee tästä paikasta niin erityisen. Tämä ei ole pelkkä puisto, vaan se on elävä, hengittävä taideteos, jossa luonto ja ihmisen mielikuvitus ovat käyneet pitkän ja rakkaudellisen keskustelun. Jos katsotaan tätä paikkaa historian näkökulmasta, niin tässä on kyse jostain paljon syvemmästä kuin vain koristeellisista veistoksista. Me ollaan Vantaalla, alueella, jossa kaupungistuminen on vyörynyt päälle nopeasti. Mutta täällä Hakunilassa on säilytetty jotain sellaista, mitä me usein unohdamme nykyajan kiireessä: tarve myyttisyyteen ja leikkiin. Mielikuvitusmetsä on syntynyt visiosta luoda tila, joka palauttaisi meidät lapsuuteen, mutta tekisi sen aikuisenkin silmin kiinnostavalla tavalla. Se heijastaa pohjoismaista perinnettä, jossa metsä on aina ollut pyhä paikka, täynnä haltijoita ja salaisuuksia. Kun tarkastelette näitä rakenteita, jotka sulautuvat puunrunkoihin ja kiviin, näette konkreettisen esimerkin siitä, miten ihminen voi toimia luonnon kanssa yhteistyössä sen sijaan, että vain alistaisi sen tahtoonsa. Se on tavallaan moderni vastine niille muinaisille pyhille lehdoille, joissa on kunnioitettu näkymätöntä maailmaa. Mutta tässäpäpäin on myös yksi salaisuus, jota ei löydä opasteista. Sanotaan, että metsän syvimmät kolot eivät ole vain taiteilijan kädenjälkeä, vaan ne on sijoitettu tarkasti paikkoihin, joissa maan oma energia tuntuu voimakkaimmalta. On kerrottu, että jos kulkee metsässä täydellisessä hiljaisuudessa, voi kuulla kuiskausten, jotka eivät ole tuulen aiheuttamia. Legendat kertovat, että mielikuvitusmetsä on eräänlainen portaali; se on paikka, jossa ajan kulku hidastuu. Monet kävijät kertovat tunteneensa tässä metsässä selittämätöntä rauhaa, ikään kuin metsä itse olisi tunnistanut heidät ja ottanut heidät suohelleen. Se ei ole vain visuaalinen kokemus, vaan emotionaalinen matka, jossa jokainen löytää oman, henkilökohtaisen myyttinsä ja vastauksen kysymyksiin, joita ei osannut edes esittää. Nyt minä ehdotan, että jätän teidät hetkeksi oman onnesi nojaan. Lähkääpäästään hieman syvemmälle, mutta muistakaa: älkää vain katsoko, vaan tarkastelkaa. Etsikää ne yksityiskohdat, jotka on piilotettu varjoihin, ja antakaa mielikuvituksen ohjata askelitanne. Menkää rohkeasti sinne, missä polku tuntuu kutsuvan, ja katsokaa, mitä metsä teille paljastaa. Kiitos, kun kuljitte kanssani tämän pienen matkan, ja nyt on teidän vuoronne löytää omat salaisuutenne Hakunilan sydämestä. Olkaa hyvää, olkaa uteliaita ja ennen kaikkea, pysykää avoimina sille, mitä ei voi selittää pelkällä järjellä.