Luku 1
*(Opas pysähtyy rauhallisesti temppelin tai kirkkorakennuksen eteen, katsoo ryhmää hymyillen ja elehtii kädellään kohti rakennusta. Äänensävy on kutsuva ja hivenen salaperäinen.)*
Katsokaa tätä rakennusta. Huomaatteko, miten se erottuu ympäristöstään? Täällä, keskellä kaupungin sykettä, on paikka, jossa aika tuntuu hidastuvan. Kun astumme sisään, jätämme taaksemme liikenteen melun ja kiireen. Täällä vallitsee tietynlainen harras, lähes käsin kosketeltava rauha. Se ei ole vain hiljaisuutta, vaan sellaista tietoista tyyntä, joka saa ihmisen pysähtymään ja kysymään itseltään: mitä täällä oikein tapahtuu? Tunnukaa tuo ilmassa leijuva kunnioitus. Tämä ei ole pelkkä arkkitehtoninen kohde tai uskonnollinen rakennus, vaan se on portti maailmaan, joka on monelle meistä edelleen täysin arvoituksellinen. Tervetuloa tutustumaan Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkkoon.
Mutta jotta ymmärtäisimme tämän paikan, meidän on mentävä takaisin ajassa, kauas 1800-luvun alun Yhdysvaltoihin, New Yorkin lähiin. Koko tämä liike sai alkunsa miehestä nimeltä Joseph Smith, joka kertoi nuorena poikana kokeneensa näkyjä. Hän väitti, että taivas avautui ja hänelle paljastettiin, ettei yksikään tuon ajan kirkosta ollut täysin oikeassa. Se oli valtava väite, joka ravisteli koko kristillistä maailmaa. Smith ei kuitenkaan vain puhunut, vaan hän väitti löytäneensä muinaisia kultalevyjä, joista hän käänsi Mormonin kirjan. Tämä teksti loi pohjan kokonaan uudelle ymmärrykselle Jumalasta ja ihmisen suhteesta Häneen. Liike kasvoi nopeasti, mutta se kohtasi myös rajua vastustusta ja vainoa, mikä pakotti pyhät vaeltamaan länsiin, halki Amerikan mantereiden, etsiessään paikkaa, jossa he voisivat elää rauhassa. Se oli eeppinen selviytymistarina, täynnä uhrauksia ja periksiantamatonta uskoa, joka on muovannut tämän kirkon identiteetin tästä päivään asti.
Tässä kohtaa pääsemme siihen, mikä tekee tästä paikasta niin kiehtovan. Monet teistä ovat ehkä kuulleet huhuja tai myyttejä kirkon salaisuuksista. Usein puhutaan temppeleistä, jonne vain valitut saavat päästä. Tämä luo mystisen hämärän: mitä siellä oikein tapahtuu suljettujen ovien takana? Totuus on kuitenkin enemmänkin kyse pyhyydestä kuin salailusta. Temppeli ei ole tavallinen kirkko, vaan se on heille Jumalan talo, pyhin mahdollinen tila. Siellä suoritetaan riittejä, kuten avioliittojen sinetöintiä, joiden uskotaan kestävän tämän elämän jälkeenkin, ikuisuuteen asti. Se on ajatus, joka saa monet harrastajan sydämen lyömään nopeammin – idea siitä, että perhesiteet eivät katkea kuolemaan. Tämä usko ikuiseen perheeseen on se näkymätön lanka, joka sitoo miljoonia ihmisiä ympäri maailman yhteen, luoden yhteisöllisyyden, joka on lähes saavuttamatonta muissa paikoissa.
Nyt, kun olemme kävelleet historian ja mystiikan halki, haastaisinkin teidät tekemään jotain. Älkää vain katsoko näitä seiniä tai kuunnelko minua, vaan pysähtykää hetkeksi. Kuulkaa oma hengityksenne ja miettikää, mitä teille itsellenne tarkoittaa koti, perhe ja ikuisuus. Olipa teillä uskoa tai ei, tämä paikka opettaa meille jotain olennaista ihmisyydestä: kaipuusta löytää merkitys ja yhteys johonkin itseämme suurempaan. Nyt me jatkamme matkaamme, mutta ottakaa tämä rauhan tunne mukaan. Onko teillä kysymyksiä, vai lähdetäänkö katsomaan, mitä seuraava kulman takana odottaa?
