Kuuntele opastus
*(Opas pysähtyy polun varteen, ottaa rennon asennon ja katsoo ryhmää ympärilleen. Hän hymyilee ja elehtii käsin kohti ympäröivää metsää ja kumpuilevaa maastoa.)*
Katsokaapa ympärillenne. Täällä Räntsävuorenpuistikossa aika tuntuu pysähtyvän, eikö vain? Vedäkää syvään henkeen tuo havupuiden ja kostean sammaleen tuoksu. Moni meistä kulkee näiden polkujen ohi tai yli kiireissään, mutta jos vain pysähtyy hetkeksi, huomaa, että tämä ei ole vain tavallinen metsäkaistale. Täällä on sellaista hiljaisuutta, joka ei ole tyhjää, vaan täynnä kerroksia. Tuntikaan täällä ei riitä, jos haluaa todella kuunnella, mitä maa kertoo. Täällä luonto ja ihminen ovat kohdanneet tavalla, joka on jättänyt jälkensä maastoon, vaikka ne olisivatkin jo lähes pyyhkiytyneet pois. Tervetuloa paikkaan, jossa kaupungin syke vaimenee ja historian kuiskaus alkaa.
Mutta mennäänpä syvemmälle. Kun katsotaan tätä maastoa historian silmin, ymmärretään, ettei tämä alue ole syntynyt sattumalta. Ennen kuin täällä oli puistikko, täällä oli elämää, joka noudatti luonnon rytmiä. Tällaiset kumpuilevat maastot ja metsäiset rinteet ovat olleet vuosisatojen ajan tärkeitä siirtymäalueita. Täällä on liikkunut paimenia, metsästäjiä ja ehkäpä jopa salaisia viestinviejiä, jotka ovat käyttäneet maaston muotoja suojanaan. Historioitsijana kiinnitän huomiota siihen, miten ihminen on muokannut tätä ympäristöä: pienet pengerrykset, vanhat puuryhmät ja polut, jotka eivät johda mihinkään tiettyyn rakennukseen, mutta jotka kertovat arkipäivän askelista. Tämä alue on toiminut hengähdyspaikkana, kun ympäröivä asutus on tihentynyt. Se on ollut eräänlainen puskurivyöhyke villin luonnon ja sivilisaation välillä, ja juuri siksi täällä on säilynyt jotain sellaista alkukantaista voimaa, jota ei modernista kaupunkiympäristöstä löydä.
Ja tässä kohtaa meidän on puhuttava siitä, mitä ei kirjoissa lue. Jokaisella tällaisella paikalla on salaisuutensa. Paikallisten tarinoissa ja vanhoissa huhuissa on viitattu siihen, että Räntsävuoren kumpuileva maasto kätkee sisäänsä enemmän kuin vain juuria ja kiviä. Sanotaan, että tietyissä kohdissa, juuri ennen hämärää, voi tuntea oudon sähköisyyden ilmassa. On puhuttu maanalaisista onkaloista tai kenties vanhoista uhripaikoista, joissa on kiitetty metsän henkiä hyvän sadon tai terveyden toivossa. Onko kyse vain mielikuvituksesta vai onko täällä todella jotain, mitä emme näe? Minä uskon, että jokainen puu ja jokainen kivi on todistaja. Kun seisotte täysin hiljaa, saatatte huomata, miten tuuli tuntuu kuiskaavan nimiä tai varoituksia. Se on se myyttinen puoli, joka tekee tästä puistikosta elävän organismin, ei vain kartalle merkittyä viheraluetta.
Nyt, kun olemme kulkeneet tämän matkan, haastan teidät tekemään yhden asian. Kun jatkatte matkaannene polkua pitkin, älkää vain kävelkö, vaan etsikää oma merkkinne tästä paikasta. Ehkä se on erikoisen muotoinen kivi, ikiaikainen tammi tai vain tietty valon leikki lehvistössä. Pysähtykää hetkeksi ja miettikää, mitä te jättäisitte jälkeenne tälle maalle, jos olisitte täällä sata vuotta sitten. Räntsävuori ei vaadi meiltä mitään, mutta se antaa meille mahdollisuuden löytää itsensä uudelleen. Kiitos, kun kuljitte kanssani tämän pienen aikamatkan läpi. Olkaa hyvät, jatkakaa rauhassa ja antakaa metsän puhua teille.