Luku 1
*(Opas pysähtyy rauhallisesti kaupungin näköalapaikalle, vetää syvään henkeä ja katsoo vierailijoita hymyillen. Hän puhuu rauhallisella, mutta intohimoisella äänellä, välillä elehtien käsin kohti kaupunkikuvaa.)*
Katsokaa nyt tätä näkymää. Tunnetteko tekin sen? Tämän lempeän merituulen, joka kantaa mukanaan suolaa ja jotain sellaista, mitä on vaikea pukea sanoiksi, mutta joka tuntuu melkein sähköisenä iholla. Tervetuloa Aurinkorantaan. Nimestään huolimatta tämä kaupunki ei ole vain paikka, jonne tullaan ottamaan aurinkoa, vaan se on kuin elävä organismi, joka hengittää historiaa jokaisessa mukulakivessä ja jokaisessa haalistuneessa julkisivussa. Kun katsotte noita pastellinvärisiä taloja, älkää nähneet vain arkkitehtuuria, vaan kerroksia. Täällä aika ei kulje suoraviivaisesti, vaan se kiertyy spiraalina, ja jos pysähtyy hetkeksi kuuntelemaan, voi melkein kuulla kaukaiset kaiut menneistä vuosisadoista, jotka kuiskailevat meille kadunkulmien takaa.
Jos menemme syvemmälle, Aurinkorannan sielu on taottu kaupankäynnin ja merenkulun ristiaalloilla. Sata vuotta sitten tämä paikka oli yksi alueen vilkkaimmista solmukohdista. Kuvitelkaa itsenne tuonne satamaan: ilma on täynnä tervan, mausteiden ja eksoottisten puulajien tuoksua. Täällä kohtasivat maailman laidalta tulleet purjelaivat ja paikalliset kauppiaat, jotka rakensivat valtavia varastoitaan hiekkarannan tuntumaan. Kaupunki kasvoi nopeasti, ja se näkyy vieläkin tuossa ylväässä keskustassa. Tuo suuri kirkko ja sen vieressä oleva raatihuone eivät ole vain kivirakennuksia, vaan ne olivat vallan symboleita aikana, jolloin Aurinkorannan varallisuus määritti koko maakunnan rytmiä. Se oli kulta-aikaa, jolloin taide ja tiede kukoistivat, ja kaupungin salongit olivat täynnä filosofeja ja seikkailijoita, jotka piirsivät karttoja tuntemattomiin maihin.
Mutta jokaisella kukoistavalla kaupungilla on myös varjonsa, ja Aurinkorannalla on yksi salaisuus, josta paikalliset puhuvat vain vaimeasti. Sanotaan, että kaupungin alla risteilee vanha, unohdettu tunneliverkosto, joka rakennettiin alun perin salakuljettajien ja vastarintaliikkeiden käyttöön. Mutta legenda kertoo jostain muusta. Tarinan mukaan kaupungin perustaja piilotti jonnekin näihin holveihin jotain, mitä hän ei voinut antaa kenellekään muulle, kenties kirjeen tai esineen, joka voisi muuttaa käsityksen koko kaupungin synnystä. Onko kyseessä vain paikallinen myytti, jolla houkutellaan uteliaita, vai onko jossain tuolla syvällä kiven alla todella totuus, jota ei koskaan haluttu tuoda päivänvaloon? Se on se mystiikka, joka saa tämän paikan tuntumaan siltä, ettei kaikki ole vielä paljastettu.
Nyt, kun olemme saaneet historian pinnan rikottua, ehdotan, että lähdemme itse tutkimaan näitä katuja. Älkää vain kävelkö, vaan katsokaa ylöspäin parvekkeille ja kurkikoon pieniin sisäpihoihin. Etsikää niitä merkkejä, jotka kertovat entisistä asukkaista. Aurinkoranta ei paljasta kaikkea kerralla, vaan se vaatii kärsivällisyyttä ja uteliaisuutta. Seuraavaksi suuntaamme kohti vanhaa satama-aluetta, missä voimme ehkä löytää jonkin vihjeen noista salaisista tunneleista. Olkaa valmiina, sillä tässä kaupungissa jokainen kulma voi tarjota uuden tarinan. Mennäänkö, katsotaan mitä Aurinkoranta meille tänään paljastaa?
