Luku 1
*(Opas pysähtyy Pub Parisin oven eteen, kääntyy ryhmän puoleen ja hymyilee tiedostavasti. Hän elehtii kädellään ovea kohti, mutta ei vielä avaa sitä.)*
Katsokaa tätä julkisivua. Tuntuuko siltä, että astumme vain sisälle baariin, vai tuntuuko enemminkin siltä, että olemme löytämässä portaalin johonkin aivan muuhun? Ottakaa hetki aikaa ja haistakaa ilma – se on sekoitus kaupungin kiirettä ja jotain sellaista, mitä kutsun usein ”vanhan maailman kaiuksi”. Kun astumme sisään, haluan teidän unohtavan hetkeksi nykyajan älypuhelimet ja kiireet. Täällä, Pub Parisin seinien sisällä, aika ei kulje lineaarisesti, vaan se kiertyy ja kietoutuu itsensä ympärille. Huomaatte pian, kuinka valaistus laskee, puupinnat tuntuvat lämpimiltä ja ilmapiiri muuttuu välittömästi intiimiksi. Täällä ei vain juoda juomaa, täällä hengitetään historiaa, joka on imeytynyt jokaiseen nurkkaan ja jokaiselle lasille.
Mutta mitä tämä paikka oikeastaan on? Jos katsomme syvemmälle, Pub Paris ei ole vain nimi, vaan se on kunnianosoitus eurooppalaiselle boheemisuudelle. Historiallisesti tällaiset paikat ovat toimineet kaupunkien epävirallisina olohuoneina. Kuvitelkaa 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun Pariisin henki, jossa taiteilijat, kirjailijat ja vallankumoukselliset kokoontuivat väittelemään maailmanlopusta ja uudesta taiteesta tupakansavun keskellä. Tämä pubi on tuonut saman filosofian tänne. Se edustaa aikakautta, jolloin keskustelu oli taiteita ja illallinen saattoi kestää aamunkoittoon asti. Täällä on säilytetty se tietty tyyli, jossa yhdistyvät brittiläinen pubikulttuuri ja ranskalainen hienostuneisuus. Se on mielenkiintoinen ristiriita: kurinalaisuus kohtaa hedonismin. Kun katsotte noita tummia puupintoja, muistakaa, että ne ovat nähneet tuhansia tarinoita, naurua ja ehkäpä muutaman särkyneen sydämen.
Ja tässä tulee se osa, jota ei löydä virallisista esitteistä. Jokaisella tällaisella paikalla on salaisuutensa, ja Pub Paris ei ole poikkeus. Paikallisten keskuudessa liikkuu tarinoita siitä, että täällä on viettänyt aikaansa ihmisiä, jotka eivät halunneet tulla nähdyiksi. Salaisista tapaamisista, joissa on päätetty asioita, jotka ovat vaikuttaneet kaupungin kulkuun enemmän kuin viralliset pöytäkirjat antavat ymmärtää. Sanotaan, että tietyt nurkkapöydät on varattu vain niille, jotka tietävät, kuka on kuka. Onko kyse vain urbaanista legendasta? Ehkä. Mutta kun istutte siellä hämärässä, huomaatte, kuinka joitakin keskusteluja vaimennetaan, kun vieras astuu sisään. Se on osa paikan mystiikkaa – tunne siitä, että olette osa jotain suljettua piiriä, vaikka olisittekin täällä vain turistina.
Joten, nyt kun tiedätte, mitä näiden seinien takana piilee, olen utelias: mitä te löydätte? Kehotan teitä tilaamaan jotain klassista, istumaan alas ja vain kuuntelemaan. Kuunnelkaa, kuinka äänet sulautuvat toisiinsa ja katsokaa ympärilleenne. Etsikää se pöytä, joka tuntuu kutsuvalta, ja antakaa itsenne uppoutua tähän tunnelmaan. Toivon, että löydätte täältä oman pienen palan historiaa tai ehkäpä aloitatte oman tarinanne, joka jää elämään näihin seiniin vielä vuosikymmenten jälkeen. Olkaa hyvä, astukaa sisään ja tervetuloa Pub Parisiin.
