Saimaan Taideluola

*(Opas pysähtyy luolan suulle, laskee äänensä hieman ja katsoo ryhmää lämpimästi, mutta salaperäisesti. Hän viittoo kädellään sisäänpäin, missä hämäryys ja viileys alkavat tuntua iholla.)* Ottakaa nyt hetki aikaa ja vain hengittäkää. Tunnutteko tämän ilmavirran? Se on kosteaa, viileää ja tuoksuu siltä samalta muinaiselta kalliolta, joka on ympäröinyt Saimaan syvänteitä tuhansia vuosia. Me olemme nyt kynnyksellä, jossa luonto ja ihmisen luovuus kohtaavat tavalla, jota on vaikea pukea sanoiksi. Saimaan Taideluola ei ole vain galleria tai näyttelytila, vaan se on kuin maan oma muisti. Kun astumme sisään, jätämme taaksemme nykyajan kiireen, puhelimet ja kaupungin melun. Täällä valo käyttäytyy eri tavalla; se leikkii seinämillä ja korostaa kallion rosoisuutta. Tunnustakaa, miten ääni muuttuu, miten se kantaa ja samalla imeytyy kiveen. Olette tervetulleita paikkaan, jossa aika tuntuu pysähtyneen. Jos katsomme näitä seiniä tarkasti, meidän on muistettava, että Saimaan alue on ollut ihmisen asuttuna jo jääkauden jälkeen. Tämä kallio on nähnyt kaiken: metsästäjien kulkureitit, varhaiset asutukset ja myöhemmin teollisuuden nousun, joka muutti maiseman. Taideluolan sielu kumpuaa juuri tästä kerroksellisuudesta. Se ei ole syntynyt tyhjiössä, vaan se on jatkumo sille primitiiviselle tarpeelle, jota ihminen on tuntenut jo esihistoriallisissa luolamaalauksissa. Historian saatossa Saimaan rannat ovat olleet kauppateiden ja salaisuuksien risteyksiä. Täällä, kiven syleilyssä, taide ei ole vain koristelua, vaan se on dialogia maan kanssa. Se on tapa antaa ääni sille, mikä on pysyvää. Kun taideteokset sijoitetaan tällaiseen ympäristöön, ne lakkaavat olemasta vain esineitä ja muuttuvat osaksi geologista historiaamme, yhdistäen nykyhetken kaukaisuuteen, jota emme voi täysin käsittää. Mutta tiedättekö, mikä tässä kaikessa on kaikkein kiehtovinta? Se on se hienovarainen raja todellisuuden ja myytin välillä. Paikalliset tarinat kertovat, että tällaiset luolat ovat aina olleet portteja johonkin muuhun. Vanhoissa perinteissä uskottiin, että kalliossa asuu voimia, jotka vartioivat veden ja maan välistä tasapainoa. Sanotaan, että taiteilijat, jotka täällä työskentelevät, eivät vain maalaa tai veistele, vaan he kanavoivat jotain sellaista, mikä on ollut täällä jo ennen meitä. Onko kyse vain mielikuvituksesta vai onko tässä tilassa jotain sellaista energistä, mitä tiede ei osaa selittää? Monet vierailijat kertovat tunteneensa täällä omituista rauhaa tai jopa kuulleensa kuiskausta kallion syvyyksistä. Se on tuo salaisuus, joka tekee Taideluolasta erityisen; se ei paljasta kaikkea kerralla, vaan antaa jokaisen löytää oman totuutensa. Nyt, kun olemme kävelleet tämän matkan, kutsun teidät katsomaan teoksia uudestaan. Älkää vain katsoko niitä, vaan yrittäkää tuntea, miten ne hengittävät tässä tilassa. Mitä kivi kertoo teille? Mitä värit sanovat hämärässä? Toivon, että vietsette täällä vielä hetken hiljaisuudessa, ennen kuin palaamme takaisin valoon ja arkipäivään. Muistakaa, että olette olleet osana jotain suurempaa, pienenä hetkenä Saimaan ikuisessa historiassa. Kiitos, että kuljette tämän polun kanssani. Olkaa hyvät ja liikkukaa hitaasti, anna paikan puhua sinulle.