Midori

*(Opas pysähtyy, katsoo ryhmää lämpimästi ja elehtii ympärillä olevaa vehreyttä. Äänensä on rauhallinen, kutsuva ja hieman salaperäinen.)* Katsokaapa ympärillenne. Huomaatteko, kuinka ilma täällä tuntuu erilaiselta? Se on paksumpaa, raikkaampaa, ja siinä on jotain sellaista, mitä ei löydä suurkaupunkien betoniviidakoista. Tervetuloa Midoriin. Nimi itsessään tarkoittaa vihreää, ja kuten näette, se ei ole vain nimi, vaan lupaus. Täällä luonto ei ole vain tausta, vaan se on tämän paikan sydän ja sielu. Kun suljettaanne silmänne hetkeksi, voitte kuulla tuulen huminan lehdissä ja kaukaisen veden solinan. Se on kuin maailma olisi pysähtynyt, tai oikeastaan, kuin me olisimme astuneet takaisin aikaan, jolloin ihminen ja luonto elivät täydellisessä symbioosissa. Täällä jokainen polku ja jokainen ikivanha puu kuiskailee tarinoita menneisyydestä. Jos sukellamme historian syvään päätyyn, Midori ei ole syntynyt sattumalta. Se on vuosisatojen takainen kokonaisuus, jossa käytännön tarpeet ja hengellisyys kohtasivat. Alun perin nämä alueet toimivat tärkeinä levähdyspaikkoina ja hengellisinä keskuksina matkaajille, jotka kulkivat vaativien vuoristoreittien läpi. Historian saatossa Midori on ollut turvasatama, jossa on vaalittu perinteitä, joita muu maailma on kiireessä unohtanut. Arkkitehtuuri, jota näemme täällä – nuo hienovaraiset linjat ja luonnonmateriaalien käyttö – heijastaa syvää kunnioitusta ympäristöä kohtaan. Se ei ole ollut kyse hallinnasta, vaan sopeutumisesta. Jokainen rakennus on sijoitettu tarkasti maaston mukaan, jotta vuoren henki ja veden kulku eivät häiriintyneet. Tämä on ollut tapa osoittaa nöyryyttä luonnonvoimien edessä, ja juuri siksi tämä paikka on säilynyt näin koskemattomana ja majesteettisena läpi vuosisatojen. Mutta historian kirjojen välissä on myös asioita, joita ei ole kirjoitettu ylös. Paikallisten keskuudessa liikkuu vanha myytti näistä metsistä ja niiden suojelijoista. Sanotaan, että Midorin syvimmillä kolkilla asuu henkiä, jotka valvovat tasapainoa. Erään legendan mukaan täällä on salaisia polkuja, jotka avautuvat vain niille, joiden sydän on puhdas ja mieli tyyni. Tarinoiden mukaan jotkut vaeltajat ovat löytäneet täältä piilotettuja pyhäkköjä, joissa aika tuntuu pysähtyvän kokonaan. Se ei ole vain sadua, vaan se kertoo siitä syvästä kunnioituksesta, jolla täällä on suhtauduttu näkyvän ja näkymättömän maailman väliseen rajapintaan. On sanottu, että jos pysähtyy kuuntelemaan riittävän pitkään, voi kuulla menneiden sukupolvien äänet, jotka muistuttavat meitä siitä, että olemme vain lyhyitä vieraita tässä ikuisessa vihreydessä. Nyt, kun olemme kävelleet tässä hiljaisuudessa, haastan teidät tekemään jotain. Kun jatkamme matkaamme, kokeilkaa hetken aikaa kulkea täysin äänettöminä. Tarkkailkaa, miten metsä alkaa reagoida teihin, kun lakkaatte olemasta vain turisteja ja muututte osaksi tätä maisemaa. Antakaa aistienne johdattaa teitä. Midori ei ole kohde, jonka vain katsoo, vaan paikka, jonka on koettava koko sielullaan. Toivon, että viette täältä mukanne palan tätä rauhaa ja muistutuksen siitä, että välillä on välttämätöntä pysähtyä ja hengittää syvään. Olkaathan hyvät, seurakaa minua, niin mennään katsomaan sitä kuuluisaa näkymää, josta kaikki puhuvat.