Kuuntele opastus
(Opas pysähtyy museon sisääntulon eteen, ottaa kevyen asennon ja katsoo ryhmää lämpimästi, hymyillen.)
Katsokaa ympärillenne. Haisitteko te sen jo? Sen ihanan, hieman pistävän sekoituksen vanhaa nahkaa, koneöljyä ja bensiiniä. Se on tuoksu, joka vie meidät välittömästi pois tästä nykyhetkestä. Tervetuloa automuseoon, joka ei ole vain kokoelma metallisia kulkupeliä, vaan aikakone. Kun astumme sisään, jätämme taaksemme sähkömoottorit ja hiljaisen liukuvuuden. Täällä jokainen kone on elävä olento, jolla on oma sydämensä ja oma äänensä. Huomaatte pian, että täällä vallitsee tietty kunnioitus: hiljaisuus katkeaa vain satunnaiseen metalliseen kilahdukseen tai kaukaisen moottorin murinaan. Valmistautukaa, sillä emme vain katso autoja, vaan me tutkimme ihmisyyden halua valloittaa etäisyydet ja kokea vauhti.
Jos katsomme näitä ensimmäisiä malleja, ymmärrämme, kuinka valtava murros maailmassa tapahtui. Kuvitelkaa aika, jolloin tie oli vain mutainen polku ja nopeuden käsite tarkoitti hevosen ravia. Sitten tuli tämä: terästä, kumia ja polttomoottoria. Auto ei ollut aluksi vain kulkuväline, vaan se oli status-symboli, lähes taideteos ja monelle täysin pelottava hirviö. Historian syvissä kerroksissa näemme, miten autot muovasivat koko yhteiskuntamme. Kaupungit rakennettiin uudestaan, tiet verkostuivat ja maailma kutistui. Näissä linjoissa, näissä messinkisissä lyhdyissä ja puupinnoissa näkyy aikakausi, jolloin insinöörit olivat kuin alkemistejä. He kokeilivat, epäonnistuivat ja lopulta loivat koneita, jotka antoivat tavalliselle ihmiselle jotain, mitä vain kuninkailla oli aiemmin ollut: täydellisen vapauden liikkua minne vain, milloin vain.
Mutta jokaisessa museossa on myös varjopuolensa ja salaisuutensa. Kertomukset kertovat, että joidenkin näiden harvinaisten mallien takana on tarinoita, joita ei löydy virallisista esitteistä. Kuiskaillaan esimerkiksi siitä, miten jotkut näistä autoista ovat nähneet asioita, joita ei olisi pitänyt nähdä – salaisia tapaamisia sodan kynnyksellä tai pakoja, jotka muuttivat historian kulun. On olemassa myytti yhdestä tietystä autosta tässä salissa, jonka sanotaan olevan niin rakastettu omistajansa toimesta, että se on säilynyt lähes koskemattomana vuosikymmeniä, vaikka maailma sen ympärillä mureni. Se on kuin aikakapseli, joka kantaa mukanaan menneiden aikojen kaipuuta ja nostalgiaa. Kun katsotte autoja, älkää katsoko vain tekniikkaa, vaan etsikää niistä ne pienet yksityiskohdat – kulunut istuin tai hyllyllä oleva vanha hansikas – jotka kertovat ihmiskohtaloista.
Nyt minä ehdotan, että kun astumme sisään, te ette vain kävele, vaan pysähtytte. Valitkaa yksi auto, joka puhuttelee teitä, ja kuvitelkaa itsenne sen rattiin. Miltä tuntuisi ajaa tuolla vuonna 1920, tuuli kasvoilla ja tie tuntemattomana edessänne? Haastan teidät etsimään sen yhden yksityiskohdan, joka näyttää teidän silmissänne kauneimmalta. Mennäänpä nyt, katsotaan mitä ihmeitä nämä rautaiset ratsut meille kertovat. Seura edin minua, ja niin meidän matkamme historiassa alkaa.