Luku 1
(Opas pysähtyy apteekin eteen, ottaa kevyesti kiinni rakennuksen yksityiskohtia ja katsoo ryhmää lämminhenkisesti, mutta hieman salaperäisesti.)
Katsokaa ympärillenne. Me seisoimme tässä Hietalahden sydämessä, ja jos suljette silmänne hetkeksi, voitte melkein haistaa sen. Sen pistävän, makean ja hieman pölyisen tuoksun, joka on vuosisatojen ajan täyttänyt nämä seinät. Se on sekoitus kuivattuja yrttejä, kamferia ja jotain sellaista, mitä ei voi täysin nimetä, mutta joka lupaa parantumista. Tämä ei ole vain rakennus tai liiketila, vaan se on kuin aikakapseli. Täällä kaupungin kiire pysähtyy ja me astumme maailmaan, jossa tiede ja taikuus kättelivät vielä toisiaan. Tervetuloa paikkaan, jossa jokainen hylly ja jokainen vanha lasipullo kantaa mukanaan tuhansia tarinoita helsinkiläisten terveyden, kivun ja toivon historiasta.
Mennään nyt hieman syvemmälle historiaan. Kun mietitteään tätä apteekkia, on muistettava, että ennen nykyisiä lääkekongresseja ja tehtaiden massatuotantoa, apteekkari oli kaupungin tärkein tiedemies ja kemisti. Täällä Hietalahdessa on toimittu tarkasti ja kurinalaisesti. Kuvitelkaa nyt 1800-luvun loppu: apteekkari seisoo massiivisessa puutiskissään, vaa’alla mittaen tarkasti valkoista jauhetta, kun taas taustalla hyllyillä nököttävät tummat lasipullot, joissa on käsin kirjoitetut latinankieliset etiketit. Täällä valmistettiin tinktuuroita, voiteita ja siirappeja suoraan huhnulla, usein salaisilla resepteillä, joita ei jaettu kenellekään. Se oli aikaa, jolloin apteekki oli myös sosiaalinen solmukohta; tänne tultiin hakemaan apua paitsi kuumeeseen, myös sielun raskauteen. Rakennus itsessään heijastaa sitä kaupunkikuvaa, jota Hietalahti edusti – se oli työläisten, merimiesten ja kauppiaiden kaupunginosa, ja apteekki oli heidän turvasatamansa.
Mutta kuten jokaisessa vanhassa talossa, myös täällä on omat mysteerinsä. Huhutaan, että näiden seinien sisällä on säilytetty joitakin sellaisia reseptejä, joita ei koskaan kirjattu virallisiin kirjoihin. On puhuttu "salaisista eliksiireistä", jotka olivat tarkoitettu vain kaupungin vaikutusvaltaisimmille tai niille, joilla oli varaa maksaa korkea hinta täydellisestä hilegivasta. Myytit kertovat myös kellarikerroksista, joissa on säilytetty harvinaisia raaka-aineita kaukaa itämaailmasta, eksoottisia juuria ja hartsia, jotka saapuivat Hietalahden sataman kautta. Ehkä kyse on vain kaupunkilegendojen viehätyksestä, mutta kun katsoo noita hämäriä nurkkia, on helppo uskoa, että joku on kerran seisonut tässä varjoissa ja valmistanut jotain, minkä vaikutus oli enemmänkin maaginen kuin lääkinnällinen. Se on se mystiikka, joka tekee tästä paikasta erityisen.
Nyt, kun me olemme kurkistaneet historian verhoon, kannustan teitä katsomaan apteekkia uudella silmällä. Älkää nähkö sitä vain rakennuksena, vaan elävänä organismina, joka on nähnyt Helsingin kasvavan pienen kauppakylästä suurkaupungiksi. Kun jatkammme matkaamme, miettikää sitä ketjua, joka yhdistää meidät niihin kaikkiin ihmisiin, jotka ovat astuneet tästä ovesta sisään toivoen helpotusta tai terveyttä. Historian hienous on siinä, että se ei ole vain päivämääriä, vaan tunteita ja tarinoita, jotka jäävät elämään kiviin ja puuhun. Kiitos, että kuljitte tämän pienen aikamatkan kanssani, ja nyt siirrytään kohti seuraavaa pysäkkiämme.
