Luku 1
*(Opas pysähtyy ryhmän kanssa puiston keskeiselle paikalle, katsoo ympärilleen ja hymyilee rennosti. Hän puhuu rauhallisesti, mutta intohimolla, käyttäen käsiään korostamaan tarinaa.)*
Katsokaa ympärillänne. Nyt me seisomme täällä Mustikkamaan liikuntapuistossa, ja ensi silmäyksellä tämä näyttää vain nykyaikaiselta urheilualueelta – nurmia, kertoimia ja hienoja kenttiä. Mutta jos me vain hetkeksi suljemme silmämme ja annamme kaupungin melun vaimentaa, me voidaan tuntea jotain muuta. Täällä ilmassa on aina ollut tiettyä odotusta ja liikettä. Tämä paikka ei ole syntynyt tyhjiöön, vaan se on osa tätä kaupungin jatkuvaa sykettä, jossa luonto ja urbaani elämä kohtaavat. Täällä on hengitetty raikasta merituulta jo kauan ennen kuin ensimmäistäkään urheilukenttää raivattiin. Tervetuloa paikkaan, jossa hiki, kunnianhimo ja kaupungin historia kietoutuvat toisiinsa.
Jos me mennään takaisin ajassa, niin Mustikkamaa on ollut perinteisesti alue, jossa kaupunki on kohdannut veden ja metsän. Ennen näitä hoidettuja nurmia täällä on kulkenut ihmisiä, jotka ovat eläneet meren ja maan rytmissä. Tämä alue on nähnyt kaupungin kasvun, teollisuuden nousun ja sen, miten meidän tapamme käyttää vapaa-aikaa on muuttunut. Historiallisesti tällaiset alueet ovat toimineet kaupunkilaisten keuhkoina. Kun kaupungin keskusta alkoi tiivistyä ja savuavat piiput nousivat, ihmiset kaipasivat tänne, Mustikkamaalle, hengittämään. Liikuntapuisto on itse asiassa jatkumoa tälle tarpeelle. Se on rakennettu kunnioittamaan liikettä ja terveyttä, mutta samalla se on säilyttänyt palasen sitä alkuperäistä, hieman villimpää luontoa, joka määritteli tämän alueen vuosikymmeniä sitten. Täällä on kohdattu, kilpailtu ja ennen kaikkea yhteisöllisyys on rakentunut jokaisen pelin ja harjoituksen myötä.
Mutta tiedättekö, jokaisella tällaisella paikalla on myös omat salaisuutensa, ne tarinat, joita ei kirjoiteta virallisiin oppaisiin. Täällä Mustikkamaan suunnalla on aina liikkunut huhuja vanhoista poluista ja piilotetuista kulkuväylistä, jotka johtivat suoraan rannikolle tai syvälle metsän siimekseen. Sanotaan, että sodan ja jälleenrakennuksen aikoina täällä on kuljettu salaa, ja osa alueen maastosta on kätkenyt sisäänsä asioita, jotka on haluttu unohtaa. Onko täällä kulkenut salaisia viestinviejiä tai onko täällä pidetty kokouksia, joista ei haluttu kertoa kenellekään? Se on sitä kiehtovaa mystiikkaa, joka jää elämään puiden varjoihin. Vaikka nykyään täällä juostaan kelloa vastaan, maan alla ja puiden takana asuu vielä se vanha, arvoituksellinen Mustikkamaa, joka ei paljasta kaikkia korttejaan kerralla.
Joten, kun te jatkatte matkaanne puiston halki, älkää vain katsoko näitä kenttiä urheilualustana. Mietikää sitä, kuinka monta tuhansia askelia täällä on otettu ennen teitä ja kuinka monta tarinaa nämä puut voisivat kertoa, jos ne vain puhuisivat. Haastan teidät katsomaan ympärillenne uudella tavalla: etsikää niitä pieniä yksityiskohtia, ehkäpä vanha kivi tai vino puu, joka on nähnyt tämän paikan muuttumisen. Kiitos, että kuljette tämän pienen historiallisen kierroksen kanssani. Nyt on teidän vuoronne tutkia ja kenties löytää oma salaisuutensa tästä puistosta. Olkaa hyvät, jatkakaa matkaa!
