Kuuntele opastus
Tervetuloa, hyvät matkakumppanit. Pysähdyttäkääpä hetkeksi, hengittäkää syvään ja katsokaa ympärillenne. Me emme ole vain astumassa rakennukseen, vaan me olemme astumassa suoraan yhteen mieheen, tämän kaupungin värikkäimpään sieluun. Täällä Lauri Viitan museossa ilma tuntuu erilaiselta, eikö vain? Se on täynnä uteliaisuutta, hivenen eksentrisyyttä ja sellaista kunnon vanhan ajan intohimoa. Kun astumme sisään, unohtakaa hetkeksi nykyajan kiire ja digitaalinen maailma. Täällä seinät puhuvat, esineet kuiskaavat ja jokainen pienikin tavara on osa suurempaa palapeliä. Täällä ei ole kyse vain esineiden kokoamisesta, vaan kyse on elämänasenteesta, jossa jokainen löytö on aarre ja jokainen tarina on arvokas.
Katsokaapa näitä esineitä. Lauri Viita ei ollut vain keräilijä, hän oli historian ja arkipäivän tallentaja. Hän ymmärsi jotain, mikä meiltä usein unohtuu: sen, että tavallisen ihmisen elämä on se todellinen historia. Kun katsomme näitä esineistöjä, näemme aikakauden, jolloin asiat tehtiin kestämään ja jolloin jokaisella työkalulla tai kodin esineellä oli tarkka käyttötarkoituksensa. Viita kykeni näkemään kauneutta siinä, mitä muut pitivät romuna. Hän rakensi siltan tähän kaupunkiin ja sen menneisyyteen, tallentaen palasia kulttuurihistoriasta, jotka muuten olisivat kadonneet ajan hampaan syövyttäminä. Hänen kokoelmansa heijastavat suomalaista sitkeyttä ja kykyä löytää iloa pienistä asioista. Tämä ei ole steriili museo, vaan elävä arkisto, jossa historia ei ole pölyisiä kirjoja, vaan kosketeltavaa, haisteltavaa ja koettavaa todellisuutta.
Mutta tiedättehän, jokaisessa suuremmassa kokoelmassa on mukana ripaus mystiikkaa. Lauri Viitan kohdalla se oli hänen kykynsä löytää juuri ne esineet, jotka kertoivat oikean tarinan. Kiertää huhuja, että hänellä oli lähes vaistomainen kyky aistia, missä vanhat aarteet piileskivät ja kuka oli valmis luopumaan niistä oikealla hetkellä. Hänen elämänsä oli itsessään yksi suuri seikkailu, ja museon hämäriin nurkkiin on kätketty tarinoita, joita ei löydy virallisista oppaista. Onko täällä esineitä, joilla on salaisia omistajia? Onko täällä tavaroita, jotka kantavat mukanaan salaisuuksia kaupungin varjoisimmista kulmista? Juuri tuo tietämättömyyden ja löytämisen välinen jännite tekee tästä paikasta erityisen. Se haastaa meidät kysymään: mitä me itse jätämme jälkeemme, jotta joku muu voisi sata vuoden päästä ihmetellä meidän elämäämme?
Nyt, kun olemme saaneet pienen maistiaisen tästä maailmasta, kutsun teidät tutkimaan tilaa tarkemmin. Älkää vain katsoko, vaan yrittäkää tuntea niiden esineiden historia sormenpäissänne. Mietikää, kuka on pitänyt tätä esinettä kädessään ja mitä hän on ajatellut. Lauri Viita antoi meille tämän lahjan, jotta emme unohtaisi, mistä olemme tulleet. Kulkikaa rauhassa, eksykää tarkoituksella ja antakaa uteliaisuuden ohjata teitä. Toivon, että lähdette täältä ripauksen inspiroituneempina ja katsotte omia tavaranne hieman eri silmin. Kiitos, kun kuljitte tämän matkan kanssani – nyt on teidän vuoronne kohdata historia kasvotusten.