Kuuntele opastus
(Opas pysähtyy kaupungintalon eteen, levittää kätensä hieman ja katsoo vierailijoita hymyillen. Äänensävy on kutsuva ja lämmin.)
Katsokaas tätä rakennusta. Kun me seisomme tässä, Savonlinnan kaupungintalon edessä, me emme katso vain kiviseiniä ja virastoja, vaan me katsomme kaupungin sydäntä, joka on lyönyt tässä paikassa jo vuosikymmeniä. Tunneteeko te sen ilmassa? Se on se tietty arvokkuus, mutta samalla tiettyä savonlaista välittömyyttä. Talo seisoo tässä vakaana, vaikka ympärillä maailma on muuttunut täysin. Kun suljette silmänne, voitte melkein kuulla kaupungin torin vanhat äänet, hevoskärryjen kopinan ja puvun takkeihin pukeutuneiden herrojen kiireisen puheen. Tämä rakennus on nähnyt Savonlinnan kasvavan pienestä kaupungista kulttuurin ja matkailun keskukseksi, ja se on toiminut hiljaisena todistajana kaikelle sille draamalle, joka hallinnon käytäville aina kuuluu.
Mennäänpä nyt hieman syvemmälle historiaan. Kaupungintalo ei syntynyt tyhjiöstä, vaan se heijastaa aikansa ihanteita: järjestystä, edistystä ja paikallista ylpeyttä. Se on rakennettu aikana, jolloin kaupungin identiteettiä muovattiin vahvasti. Arkkitehtuurissa näkyy se tietty pohjoismainen selkeys, mutta jos katsotte tarkasti yksityiskohtia, huomaatte, miten rakennus pyrkii viestimään auktoriteettia. Täällä, näiden seinien sisällä, on tehty päätöksiä, jotka ovat vaikuttaneet jokaisen savonlinnalaisen arkeen. On mietitty, miten Saimaan vesireittejä hyödynnetään, miten kaupunki kehittyy ja miten kuuluisa linnamme säilytetään tuleville sukupolville. Se on ollut paikka, jossa on kohdattu, väitelty ja lopulta sovittu. Se ei ole vain toimisto, vaan se on ollut kaupungin poliittinen näyttämö, jossa on kohdattu sekä sota-ajan ankaruus että jälleenrakennuksen toiveikas optimismi.
Mutta tiedättehän te, että jokaisessa vanhassa hallintorakennuksessa on omat salaisuutensa. Täälläkin on kuiskattu tarinoita suljetuista ovista ja salaisista kokouksista, joita ei ole merkitty mihinkään pöytäkirjaan. Sanotaan, että näiden paksujen seinien sisällä on tehty sopimuksia, jotka ovat muuttaneet kaupungin kulkua enemmän kuin mikään virallinen päätös. Myytit kertovat myös siitä, miten rakennuksen käytävillä voi joskus tuntea vanhojen päättäjien läsnäolon, ikään kuin he vielä valvoisivat, että asiat hoidetaan oikein. Se on se tietty mystiikka, joka syntyy, kun valta ja historia kohtaavat samassa tilassa. Ei ehkä ole kirjoissa mainittua, mutta paikalliset tietävät, että kaupungintalo on enemmän kuin summa osistaan; se on kaupungin kollektiivinen muisti, johon on tallentunut jokainen huokaus ja jokainen voitto.
Nyt, kun me olemme tässä, haastaisinkin teidät tekemään yhden asian. Kun te kävelette myöhemmin rakennuksen ohi tai katsotte sitä kauempaa, älkää nähneet vain julkisivua. Mietikää, mitä tarinoita nuo ikkunat voisivat kertoa, jos ne vain osaisivat puhua. Millaisia tunteita on koettu niiden takana? Toivoa, pelkoa vai ehkä suurta riemua? Savonlinnan kaupungintalo on meille muistutus siitä, että me olemme vain osa pitkää ketjua. Me olemme vieraita tässä hetkessä, mutta tämä talo jää, kantaen mukanaan meidänkin aikamme tarinoita. Kiitos, että kuljitte tämän pienen historiallisen matkan kanssani, ja nyt jatketaan matkaa kohti Saimaan rantoja!