Luku 1
*(Opas pysähtyy, kääntyy ryhmän puoleen ja levittää kätensä osoittaen ympäröivää lasista ja teräksestä koostuvaa maisemaa. Hän hymyilee itsevarmasti, mutta äänessään on ripaus mystiikkaa.)*
Katsokaa ympärillenne. Tuntuu, eikö? Täällä Keilaniemen torilla on sellainen tietty sähköinen vire, joka ei ole samanlaista missään muualla Espoossa. Me seistään nyt modernin Suomen sykkivässä sydämessä, missä lasitornit kurottavat kohti taivasta ja kiireiset ihmiset kulkevat puhelimet korvillaan. Mutta jos suljette silmänne hetkeksi ja kuuntelette tuulen suhinaa, voitte melkein kuulla jotain muuta. Voitte kuulla meren kohinan ja tuntea suolaisen tuulen, joka on puhaltanut tälle niemelle vuosisatoja ennen ensimmäistäkään toimistorakennusta. Tänne, tähän tarkalleen tähän kohtaan, on kasaantunut kerroksittain unelmia, rahaa ja valtavaa kunnianhimoa. Me emme ole vain kaupunkitilassa, vaan me seisomme historian ja tulevaisuuden risteyksessä.
Mutta mennäänpä taaksepäin. Ennen tätä lasista viidakkoa Keilaniemi oli jotain aivan muuta. Se oli karua rannikkoa, kalastajien koteja ja hiljaisia niittyjä. Suurin muutos tapahtui kuitenkin sitten 1960- ja 70-luvuilla, kun täältä alkoi nousta Suomen teollisuuden ja talouden uusi katedraali. Keilaniemestä tuli modernismin laboratorio. Tänne rakennettiin yrityksiä, jotka eivät vain myyneet tuotteita, vaan ne loivat uutta suomalaista identiteettiä. Ajatkaa niitä visionäärejä, jotka seisovat tällä samalla maaperällä viisikymmentä vuotta sitten, piirtäen paperille suunnitelmia rakennuksista, joita kukaan ei ollut vielä nähnyt. Se oli aikaa, jolloin uskottiin, että tekniikka ja arkkitehtuuri voivat ratkaista kaikki maailman ongelmat. Täällä syntyi se erityinen Keilaniemen henki, jossa yhdistyivät kurinalainen insinööritaito ja rohkea, lähes amerikkalainen bisnesajattelu.
Ja tässä on se juttu, jota ei kirjoiteta virallisiin esitteisiin. Keilaniemen torin ja sen ympäristön ympärillä liikkuu aina tietty myytti näkymättömistä verkostoista. Sanotaan, että täällä, näiden tornien varjossa, on tehty päätöksiä, jotka ovat vaikuttaneet koko maan kohtaloon, mutta joista ei ole koskaan puhuttu ääneen. On puhuttu salaisista tapaamisista, joissa on yhdistetty politiikka ja suuryritysten valta, ja joissa on piirretty Suomen taloudellinen kartta seuraavaksi kolmekymmeneksi vuodeksi. Joku väittää, että täällä on olemassa eräänlainen näkymätön hierarkia, jossa torin kivetyksellä kävely on vain pintaa, ja oikea valta asuu syvällä rakennusten sisällä, kerroksissa, joihin tavallinen kuolevainen ei pääse. Se on kaupunkimyytti, mutta se tekee tästä paikasta sähköisen.
Joten, kun me nyt jatkamme matkaamme, haastan teidät katsomaan näitä rakennuksia uudella tavalla. Älkää katsoko vain lasia ja betonia, vaan katsokaa niitä kuin muistomerkkejä ihmisen halusta hallita ympäristöään ja nousta korkeammalle. Mietikää, mitä keskusteluja näillä käytävillä on käyty ja mitä salaisuuksia nämä seinät voisivat kertoa, jos ne vain osaisivat puhua. Tervetuloa kokemaan Keilaniemi, missä menneisyys on vain polttoainetta huomiselle. Mennäänpä katsomaan, mitä muuta täällä on löydettävänä.
