Eduskunnan oikeusasiamiehen kanslia

Tervetuloa, hyvät matkailijat. Pysähtykää hetkeksi tähän ja katsokaa tätä rakennusta. Tunnetteko te sen painon? En puhu vain kivestä ja laastista, vaan siitä näkymättömästä vastuusta, joka näiden seinien sisällä lepää. Täällä, Helsingin sydämessä, Eduskunnan oikeusasiamiehen kansliassa, ei käydä kovaäänistä poliittista vääntöä tai juhlavia juhlapuheita, vaan täällä vallitsee harkittu, lähes harras hiljaisuus. Ilma tuntuu täällä erilaiselta; se on täynnä tarkkuutta ja lakikirjojen tuoksua. Kun katsotte noita ikkunoita, kuvitelkaa niiden takana istuvat ihmiset, jotka lukevat rivejä, etsivät virheitä ja varmistavat, ettei kukaan – ei yksikään tavallinen kansalainen – jää valtion koneiston jalkoihin. Tämä on oikeudenmukaisuuden hiljainen vartiotorni. Jos menemme historian syvään päätyyn, meidän on ymmärrettävä, että oikeusasiamiehen virka ei syntynyt tyhjiössä. Se on perintöä pohjoismaisesta oikeuskäsityksestä, jossa valvonta on ollut keskeinen osa hallintoa jo satoja vuosia. Suomessa tämä instituutio on toiminut ankkurina aikana, jolloin yhteiskuntamme on muuttunut ruhtinaskunnasta moderniksi demokratiaksi. Tämä rakennus ja sen edustama virka ovat olleet läsnä hetkissä, jolloin byrokratian ja yksilön välillä on syntynyt kipinöitä. Historian saatossa täällä on käsitelty valituksia, jotka ovat vaikuttaneet tuhansien ihmisten elämään, usein täysin anonyymisti. Se on ollut eräänlainen turvasatama, jonne on voitu hakeutua silloin, kun virkamies on käyttänyt valtaansa väärin. Se on ollut hiljainen korjausliike valtion sisällä, joka on hionut Suomen oikeusvaltioperiaatetta päivä päivältä, vuosikymmen kerrallaan. Mutta tiedättekö, mikä on tämän paikan todellinen salaisuus? Se on nimittäin se, mitä täällä ei sanota ääneen. Kanslian käytävillä liikkuu myytti näkymättömästä vaa’asta. Sanotaan, että täällä ei katsota siihen, kuka valittaa, vaan siihen, mitä laki sanoo. Se on lähes myyttinen tasapuolisuus. Monet ajattelevat, että täällä vain arkistoidaan papereita, mutta todellisuudessa täällä käydään jatkuvaa, hiljaista sotaa mielivaltaa vastaan. Tarinoiden mukaan osa historian merkittävimmistä hallinnollisista korjauksista on alkaneet yhdellä ainoalla, käsin kirjoitetulla kirjeellä, joka on saapunut jostain syrjäkylästä ja päätynyt tähän kaupungin keskustaan. Se on se mystinen voima: pienimmänkin äänen mahdollisuus tulla kuulluksi suurimmassa koneistossa. Se on voima, joka muuttaa yksittäisen epäoikeudenmukaisuuden yleiseksi oikeudeksi. Joten, kun me nyt jatkamme matkaamme eteenpäin, kääntykää vielä kerran katsomaan tätä rakennusta. Se ei ehkä ole kaupungin näyttävin palatsi, mutta se on ehkä yksi tärkeimmistä. Se muistuttaa meitä siitä, että demokratia ei ole vain vaaleja neljän vuoden välein, vaan se on jokapäiväistä rehellisyyttä ja valvontaa. Se on se lupaus, että säännöt koskevat kaikkia, myös niitä, jotka sääntöjä valvovat. Pidetään tämä ajatus mielessä, kun siirrymme seuraavaan kohteeseen. Kiitos, että kuljitte tämän pienen historian palasen läpi kanssani.