Luku 1
(Opas pysähtyy torin keskelle, levittää kätensä ja katsoo ympärilleen hymyillen. Äänensävy on lämmin, kutsuva ja hieman salaliittomainen.)
Katsokaa ympärillenne. Täällä me ollaan, Helsingin sydämessä, mutta silti jollain tapaa omassa maailmassaan. Haistatteko sen? Tuon tuoreen kahvin tuoksun, joka sekoittuu kaupungin kiireeseen ja kenties aavistukseen sateen jälkeistä asfalttia. Töölöntori ei ole vain paikka ostaa kukkia tai lukea sanomalehteä, vaan se on Helsingin urbaani olohuone. Täällä aika tuntuu hidastuvan, vaikka ympärillä sykkii suurkaupunki. Se on tila, jossa kohtaavat eri sukupolvet, taiteilijat ja tavalliset helsinkiläiset. Kun seisotte tässä, ette ole vain torilla, vaan te seisotte kerroksittain kasautuneen historian päällä, jossa jokainen kivilaatta kantaa mukanaan tarinoita menneistä vuosikymmenistä.
Mutta mennäänpä taaksepäin, aikaan ennen tätä nykyistä hulinaa. Jos suljemme silmämme, voimme kuvitella tämän alueen 1800-luvun lopulla. Silloin tämä ei ollutkaan kaupungin keskusta, vaan Töölö oli vasta kehittyvää esikaupunkia, lähes maaseutumaista vehreyttä, jonne kaupungin herrasväki ja nouseva keskiluokka rakensivat upeita kivitalojaan. Tämä tori syntyi osaksi tarkasti suunniteltua kaupunkiasumista. Mietikää niitä upeita jugendtalojen julkisivuja, jotka ympäröivät meitä. Ne eivät tulleet tänne sattumalta. Ne heijastavat aikansa optimismia, uskoa tieteeseen ja taiteeseen. Täällä käveltiin silinterihatut päässä ja pitkät helmat laahustivat kaduilla. Tori oli alun perin tarkoitettu palvelemaan paikallisia asukkaita, mutta ajan myötä se muuttui sosiaaliseksi solmukohdaksi. Se oli paikka, jossa vaihdettiin kuulumisia ja jossa kaupungin syke alkoi tuntua entistä vahvemmin, kun Helsinki kasvoi ja laajeni pohjoiseen.
Ja tässä kohtaa haluan kertoa teille jotain, mitä ei välttämättä löydy jokaisesta oppaasta. Töölöntorilla on tapana kerätä ympärilleen mystiikkaa, sillä se on aina ollut luovien ja hieman eksentristen ihmisten kokoontumispaikka. Sanotaan, että torin varjoissa on vuosikymmenten ajan kulkenut kaupungin näkymättömiä vaikuttajia, runoilijoita ja taiteilijoita, jotka ovat suunnitelleet tulevaisuuttaan täällä istuskellessaan. On olemassa eräänlaista urbaania legendaa siitä, että torin alla kulkee vanhoja, unohdettuja kellareita ja käytäviä, jotka yhdistävät alueen hienoimpia taloja. Vaikka faktat puhuvat lähinnä viemäreistä ja perustuksista, tunnelma kertoo muuta. Täällä on aina vallinnut tietty boheemi henki, sellainen salaisuus, että jos istut tarpeeksi pitkään ja tarkkailet oikeassa kulmassa, voit nähdä välähdyksiä vanhasta Helsingistä, jota ei enää ole, mutta joka ei koskaan täysin poistunut.
Nyt, kun olemme matkanneet ajassa, kehotan teitä tekemään jotain. Älkää vain kävelkö läpi, vaan pysähtykää. Valitkaa jokin noista penkeistä, ottakaa kuppi kahvia ja vain tarkkailkaa ihmisiä. Katsokaa noita rakennusten yksityiskohtia, niitä pieniä kasvoita ja ornamentteja, jotka kurkistavat kattojen rajasta. Kysykää itseltänne, kuka täällä istui sata vuotta sitten ja mitä hän ajatteli? Töölöntori ei ole pelkkää betonia ja kiveä, vaan se on elävä organismi, joka hengittää kanssamme. Kiitos, kun kuljitte tämän pienen historian läpi kanssani. Nyt on teidän vuoronne löytää omat salaisuutenne tästä kaupunkiloukkunsa helmestä.
