Kuuntele opastus
*(Opas pysähtyy puiston reunalle, ottaa rennon asennon ja katsoo hetken ympärilleen, antaen ryhmän vaipua luonnon rauhaan ennen kuin aloittaa matalalla, kutsuvalla äänellä.)*
Katsokaas ympärillenne. Täällä Kipparinpuistossa aika tuntuu pysähtyvän, eikö vain? Kun suljette silmänne, voitte melkein tuntea meren suolaisen tuoksun ja kuulla kaukaisten lokkien huudon, vaikka olemmekin keskellä vehreyttä. Tämä ei ole vain kasa puita ja polkuja, vaan tämä paikka on kuin elävä arkisto. Täällä luonto on ottanut takaisin alueen, joka on joskus sykkivää elämää, työtä ja kovaa hengitystä. On jotain maagista siinä, miten saniaisten lehdet ja vanhojen puiden varjot peittävät alleen menneisyyden jäljet. Se luo tällaisen rauhoittavan, melkein hartaan tunnelman, jossa ihminen tuntee itsensä pieneksi historian valtavan virran rinnalla.
Mutta mennäänpä syvemmälle. Jos kelaatte päätänne taaksepäin, tämä alue ei ollut koskaan vain puisto. Tämä on ollut merenkulun, kaupan ja raskaan työn sydän. Nimi Kipparinpuisto ei tullut tyhjästä, vaan se kantaa mukanaan muistoa miehistä, jotka hallitsivat aaltoja ja tiesivät lukea tuulta paremmin kuin kukaan muu. Täällä on kohinattu purjeiden havinaa ja huudettu käskyjä kannella. Alue on nähnyt nousuja ja laskuja, sodan aiheuttamia murtumia ja jälleenrakennuksen toiveikkuutta. Ennen kuin täällä kasvoi näin tiheä metsä, täällä on liikkunut raskaita kuormia, tervattu puuta ja valmisteltu aluksia pitkille matkoille. Jokainen kivi, jonka päältä astutte, on saattanut olla osa jotain rakennusta tai laituria, joka palveli kaupunkia silloin, kun meri oli ainoa tie maailmalle.
Ja tässä tulee se mielenkiintoinen osa, jota ei löydä virallisista oppaista. Paikallisten keskuudessa on aina liikunut tarinoita siitä, että puiston syvimmät kolot kätkevät sisäänsä enemmän kuin vain juurakoita. Sanotaan, että täällä on ollut salaisia kohtaamispaikkoja, joissa on tehty sopimuksia, joita ei ole koskaan kirjattu papereihin. Myytit kertovat myös kadonneista esineistä, kenties vanhoista merenkulkijan muistoesineistä, jotka on haudattu maahan suojaksi tai merkiksi. Jotkut sanovat, että sumuisina aamuina täällä voi kuulla vaimean kellon soiton, vaikka lähistöllä ei ole yhtäkään kelloa. Onko se vain tuulen leikkiä puiden oksissa vai kenties kaiku menneisyydestä, joka ei halua tulla kokonaan unohdetuksi? Se on se mystiikka, joka tekee tästä paikasta erityisen.
Nyt kun olette tunteneet tämän paikan sielun, haluan teidät tekemään yhden asian. Kun jatkatte matkanne polkua pitkin, älkää vain kävelkö, vaan pysähtykää hetkeksi kuuntelemaan. Kokeilkaa löytää se kohta, jossa luonnon rauha ja historian havina kohtaavat. Ehkä löydätte oman salaisuutenne tai näette jotain, mitä muut eivät huomaa. Historian hienous on siinä, että se ei ole vain kirjoissa, vaan se on tässä meidän jalkojemme alla, hengittämässämme ilmassa. Kiitos, että kuljitte tämän pienen matkan kanssani. Olkaa hyvät, tutkikaa puistoa rauhassa ja antakaa mielikuvituksen kuljettaa teitä.