Porhonkallionpuisto

Tervetuloa, hyvät matkakumppanit. Pysähtykää hetkeksi ja hengittäkää syvään. Tunnetteko tämän raikkaan tuulen, joka puhaltaa täällä ylhäällä? Me seisomme nyt Porhonkallionpuistossa, paikassa, jossa luonto ja kaupungin syke kohtaavat tavalla, joka saa ajan tuntumaan pysähtyneeltä. Katsokaa ympärillenne näitä jykeviä puita ja tätä jyrkkää rinnettä. Täällä on jotain sellaista, mitä ei löydä asfaltin keskeltä; tiettyä rauhaa, mutta samalla sellaista hiljaista jännitystä, kuin metsä kuiskaileisi meille jotain vanhoja tarinoita. Tämä ei ole vain puisto, vaan se on kuin avoin historiankirja, jonka sivut on kirjoitettu kiveen, juuriin ja tuulen huminaan. Tervetuloa paikkaan, jossa luonto on toiminut vartijana vuosisatojen ajan. Mutta jos katsomme syvemmälle, niin tämä kallio ei ole vain hieno näköalapaikka. Se on osa Lahten ja koko tämän alueen sielua. Ajattele hetkeksi aikaa, kun täällä ei ollut vielä kaupunkia, vaan vain villiä metsää ja raivoavia vesistöjä. Porhonkallio on toiminut luonnollisena maamerkkinä ja strategisena pisteenä jo kauan ennen kuin ensimmäistäkään tietä tähän raivattiin. Historiallisesti tällaiset korkeuserot ovat olleet elintärkeitä; täältä on voitu tarkkailla ympäristöä, nähdä vihollisen lähestyminen tai seurata vesireittien kulkua. Alueen nimi itsessään kantaa mukanaan muistoja vanhoista asutuksista ja maaseudun elämästä, jolloin ihminen eli täydellisessä riippuvuudessa luonnon kierrosta. Tämä kallio on nähnyt metsämiehiä, kauppiaita ja myöhemmin kaupungin kasvun, joka on ympäröinyt tämän vihreän keitaan. Se on pysynyt paikallaan, kun kaikki muu ympärillä on muuttunut, ja juuri siksi se on niin arvokas todistaja ajalle. Ja nyt, kun olemme täällä, minun on kerrottava teille jotain, mitä ei välttämättä löydä virallisista opasteista. Jokaisella tällaisella paikkaan liittyvällä kalliolla on salaisuutensa. Paikalliset legendat ja vanhat puheet vihjaavat, että Porhonkallion kaltaiset korkeat paikat olivat ennen vanhaan henkien ja luonnonvoimien kohtaamispaikkoja. Sanotaan, että kun usva nousee alas rinteiltä ja peittää puiston, raja näkyvän maailman ja näkymättömän välillä hämärtyy. Jotkut uskovat, että kallion syvissä halkeamissa asuu muistoja niistä ihmisistä, jotka täällä levähtivät satoja vuosia sitten. Se ei ehkä ole faktaa, jota voisi todistaa laboratorion alla, mutta eikö se olekin osa tämän paikan taikaa? Se, että tunnemme olevamme vain pieni osa pitkää ketjua, ja että tämä kallio kantaa mukanaan tuhansien askelten painoa ja hiljaisia rukouksia. Nyt meidän on jatkettava matkaamme, mutta ennen kuin lähdemme, pyydän teitä tekemään yhden asian. Sulkekaa silmänne hetkeksi ja kuunnelkaa. Kuulkaa, miten tuuli humisee lehvistössä ja miten kivi tuntuu jalkojenne alla. Tämä puisto on muistutus siitä, että vaikka rakentaisimme kuinka suuria kaupunkeja, tarvitsemme aina paikan, jossa voimme palata juurillemme ja tuntea itsemme osaksi jotain suurempaa. Toivon, että vietätte tämän päivän mukananne tämän rauhan ja kunnioituksen luontoa kohtaan. Kiitos, kun kuljitte tämän pienen historian polun kanssani. Olkaa hyvät ja seurakaa minua, matka jatkuu.