Edvard Gylling

(Opas pysähtyy Gyllingin kartanon eteen, katsoo ympärilleen ja ottaa pienen tauon ennen kuin aloittaa rauhallisella, mutta innostuneella äänellä.) Katsokaapa tätä rakennusta. Täällä, keskellä Tampereen sykettä, seisoo paikka, joka tuntuu melkein pysäyttäneen ajan. Kun me astumme tänne, me ei mennä vain vanhaan taloon, vaan me astutaan suoraan takaisin aikaan, jolloin Tampere oli vasta kasvava teollisuuskaupunki ja tässä kartanossa sykki sen taloudellinen ja sosiaalinen sydän. Tungetkaa mielessänne ne aikaiset illalliset, hienostuneet puheet ja se tietty odotus, joka tässä ilmassa on vielä tänäkin päivänä. Täällä yhdistyi jotain hyvin erikoista: raaka teollinen voima ja hienostunut eurooppalainen kulttuuri. Se on se kontrasti, joka tekee tästä paikasta niin kiehtovan. Mutta kuka oikein oli se mies, jonka nimi näiden seinien takana kaikuu? Edvard Gylling ei ollut vain liikemies, hän oli visionääri, ehkä jopa aikansa edellä kulkenut strategisti. Hän ei tyytynyt vain keräämään varallisuutta, vaan hän halusi rakentaa kaupunkia. Gylling oli se mies, joka toi Tampereelle kansainvälisyyttä. Hän ymmärsi, että kaupunki ei voi elää pelkällä tekstiiliteollisuudella ja savupiipuilla, vaan se tarvitsee sielua, taidetta ja sivistystä. Hän investoi kiinteistöihin, hotelleihin ja kulttuuriin tavalla, joka muokkasi Tampereen kasvoa pysyvästi. Kun katsotte näitä huoneita ja tätä arkkitehtuuria, näette Gyllingin kunnianhimon. Hän halusi luoda täällä pienen palasen Eurooppaa, paikan, jossa ideat virtasivat yhtä vapaasti kuin raha. Hän oli verkostoija, joka tiesi tarkalleen, kenen kanssa kannattaa istua saman pöydän ääressä, jos haluaa saada asioita tapahtumaan. Tämän kaiken loiston takana kulkee kuitenkin myös hiljaisempi, melkein mystinen virta. Sanotaan, että näissä seinissä on tallentunut salaisuuksia, joita ei koskaan kirjoitettu virallisiin asiakirjoihin. Gyllingin elämä oli täynnä suuria nousuja ja dramaattisia käänteitä. On tarinoita hienostuneista salaisuuksista, poliittisista juonitteluista ja siitä, miten valta ja raha kietoutuivat yhteen tavalla, joka oli tavalliselle kaupunkilaiselle täysin saavuttamatonta. Onko täällä kulkenut haamuja menneisyydestä? Ehkä ei kirjaimellisesti, mutta jos kuuntelette tarkasti, voitte melkein kuulla kuiskausten ja lasien kilinän niiltä ajoilta, jolloin täällä päätettiin kaupungin tulevaisuudesta suljettujen ovien takana. Se on se mystiikka, joka tekee tästä kohteesta enemmän kuin vain kasa tiiliä ja puuta. Se on muistomerkki ihmisen tahdolle ja vallalle. Nyt, kun me ollaan tässä, haluan teitä haastamaan. Kun me liikumme eteenpäin, älkää katsoko vain pintoja, vaan miettikää, mitä te itse rakentaisitte tälle kaupungille, jos teillä olisi Gyllingin kaltainen visio ja rohkeus. Mitä meidän aikamme perintö tulee olemaan sadan vuoden päästä? Mennäänpä nyt sisälle ja katsotaan, mitä kaikki nämä huoneet meille kertovat. Seuraatte minua, niin mennään syvemmälle tähän tarinaan.