Suomen Partiomuseo

Tervetuloa, hyvät ystävät. Ottakaa hetki aikaa ja hengittäkää syvään. Kun astumme täällä sisään, me emme astu vain museoon, vaan me astumme aikakoneeseen, joka vie meidät takaisin nuoruuden intohimoon, nuotioiden räiskyvään loimuun ja metsän tuoksuun. Tunnetteko te sen? Sen pienen jännityksen, joka syntyy, kun pakkaat reppunsa ensimmäistä kertaa ja tiedät, että edessä on seikkailu. Täällä Suomen Partiomuseossa ei ole kyse vain vanhoista huiveista tai pölyisistä mitaliseteistä, vaan kyse on kasvutarinasta. Se on tarina siitä, miten nuoret ihmiset oppivat itsenäisyyttä, vastuuta ja kunnioitusta luontoa kohtaan aikana, jolloin maailma oli vielä paljon suurempi ja tuntemattomampi kuin nykyään. Katsokaapa ympärillenne. Partiliikkeen juuret ulottuvat kauas, mutta Suomessa se löysi nopeasti oman, hyvin omaleimaisen muotonsa. Kun katsomme näitä näyttelyitä, näemme, miten partiointi kietoutui tiukasti suomalaiseen kansalliseen identiteettiin ja sisuun. Alussa kyse oli selviytymisestä ja käytännön taidoista, mutta pian siitä tuli jotain paljon syvempää. Sota-ajat ja jälleenrakentuminen jättivät jälkensä myös partiointiin; nuoret oppivat kuria ja järjestystä, mutta samalla heille annettiin tilaa unelmoida rauhasta ja kansainvälisestä veljeydestä. On kiehtovaa seurata, miten varusteet muuttuivat raskasnahkaisista saappaista ja villapaidoista nykyaikaisiin teknisiin materiaaleihin, mutta yksi asia pysyi vakiona: se halu lähteä tutkimusmatkalle tuntemattomaan, vaikka se tuntematon olisi ollut vain oman kotikylän takana oleva suo. Mutta tässä museossa on myös sellaisia kulmia, joissa asuu hiljaisuus ja mystiikka. Partioinnissa on aina ollut mukana tietty salaisuus, eräänlainen koodikieli ja symboliikka, jota vain sisäpiiri ymmärtää. Ajatelkaa niitä salaisia viestejä, jotka on kirjoitettu näkymättömällä musteella tai lähetetty savumerkeillä ja salaisuuksilla, joita on vaihdettu nuotion kimmelluksessä keskellä yötä. On sanottu, että jokaisella partiojohtajalla on jokin tarina, jota hän ei koskaan kertonut vanhemmilleen, ja jokaisella partiolaisella on muisto siitä hetkestä, kun hän tunsi olevansa täysin osa luontoa. Nämä esineet, joita näette, ovat vain fyysisiä todisteita, mutta niiden takana sykkii tuhansien nuorten kokemukset, pelot ja voitot, jotka muuttivat heidät aikuisiksi. Nyt, kun olette kuulleet tämän johdannon, kutsun teidät kulkemaan syvemmälle näyttelyiden keskelle. Älkää vain katsoko esineitä, vaan yrittäkää kuulla niiden takaa nuotion rätinä ja kaukainen laulu. Mietikää, mitä te itse olisitte uskaltaneet tehdä, jos olisitte olleet tuossa tilanteessa kymmeniä vuosia sitten. Kannustan teitä etsimään näyttelyistä ne pienet yksityiskohdat, ne pienet muistutukset siitä, että seikkailu ei ole vain paikka, jonne mennään, vaan tapa nähdä maailma. Olkaa hyvä, tutustukaa rauhassa, ja muistakaa, että jokainen meistä kantaa sisällään pientä partiolaisen uteliaisuutta. Hyvää matkaa historian poluille!