Lahden Ykkösapteekki

(Opas pysähtyy apteekin eteen, kääntyy ryhmän puoleen ja ottaa rennon, mutta kutsuvan asennon. Hän elehtii kädellään rakennusta ja ympäröivää katunäkymää.) Katsokaapa tätä paikkaa. Me seisomme nyt kohdassa, jossa Lahden kaupungin syke ja terveys ovat kohdanneet jo vuosikymmenten ajan. Sulkekaa silmänne hetkeksi ja kuvitelkaa, miltä täällä tuoksahdattiin sata vuotta sitten. Ei tällaiselta nykyaikaiselta kauppakeskukselta, vaan vahvalta sekoitukselta eukalyptusta, kamferia, kuivattuja yrttejä ja sellaista pistävää alkoholihajua, joka kertoi siitä, että täällä valmistettiin oikeasti lääkkeitä. Lahden Ykkösapteekki ei ole vain myymälä, se on ollut kaupungin hiljainen todistaja. Täällä on käyty kuiskailemassa vaivoista, täällä on haettu apua kriiseihin ja täällä on nähty, kuinka pieni puukaupunki kasvoi moderniksi teollisuuskeskukseksi. Tunnukaa se tunnelma, kun astutte sisään; se on yhdistelmä kliinistä puhtautta ja syvää, historiallista luottamusta. Jos menetään vähän syvemmälle historiaan, niin on muistettava, että apteekkarit olivat aikanaan kaupungin älykkäintä eliittiä. He eivät olleet vain kauppiaita, vaan kemistejä ja lähes lääkäreitä aikana, jolloin oikeita lääkäreitä oli vähän ja kaukana. Ykkösapteekin kaltaiset laitokset olivat kaupungin tiedekeskuksia. Kuvitelkaa ne valtavat, tummat puukaapit, jotka ulottuivat kattoon asti, ja niiden takana olevat tuhannet pienet lasipullot, joissa oli eksoottisia raaka-aineita kaikkialta maailmasta. Täällä on punnittu tarkasti jauheita ja sekoitettu liuoksia, jotka ovat pelastaneet ihmishenkiä sota-aikana ja epidemioiden keskellä. Lahden kasvu kauppapaikkana heijastui suoraan apteekin tiskiin; kun teollisuus nousi ja väestö kasvoi, myös lääkintätarpeet muuttuivat. Apteekki kehittyi mukana, mutta se säilytti aina sen tietyn arvokkuuden, joka kuuluu paikkaan, jossa käsitellään terveyttä ja elämää. Mutta tiedättehän, että jokaisella vanhalla talolla on omat salaisuutensa. Apteekkiympäristöön liittyy aina tietty mystiikka, sillä täällä on historian saatossa liikkunut aineita, jotka olivat tavallisen kansalaisen ulottumattomissa tai jopa kiellettyjä. Myytit kertovat siitä, kuinka apteekkarit tiesivät tarkalleen, kuka kaupungissa kärsi mistäkin vaivasta, mutta heidän huulensa pysyivät tiukasti suljettuina. Salaisuudet eivät kuitenkaan olleet vain potilastiedoissa, vaan niissä hyllyjen takana olevissa "opium-kaapeissa", joita vartioitiin kuin aarrekammioita. On sanottu, että vanhoissa apteekkirakennuksissa on kellarikerroksia ja komeroita, joissa on säilytetty asioita, joita nykyinen lääketiede ei enää tunnista tai hyväksy. Se on sellaista hiljaista tietoa, joka siirtyi mestarilta oppipojalle, ja joka tekee tästä paikasta enemmän kuin vain liikkeen; se on kaupungin muistin arkisto. Nyt, kun katsomme tätä modernia julkisivua, on helppo unohtaa se kaikki, mutta historian kerrokset ovat tässä, aivan pinnan alla. Kun astutte nyt sisään, älkää katsoko vain hyllyjen hintoja tai pakkauksia. Katsokaa ympärillenne ja miettikää niitä tuhansia ihmiskohtaloita, jotka ovat kulkeneet näiden ovien läpi etsimässä helpotusta tai toivoa. Meillä on vielä muutama kohde jäljellä kierroksella, mutta ottakaa tästä hetkestä mukaan se ajatus, että terveys ja tiede ovat aina olleet tämän kaupungin rakennuspalikoita. Olkaa hyvä, astukaa sisään, mutta muistakaa kunnioittaa sitä hiljaista historiaa, joka täällä edelleen hengittää.