Luku 1
(Opas pysähtyy ryhmän kanssa Kontulan palvelukeskuksen edustalle, katsoo ympärilleen ja hymyilee hienoisesti, ikään kuin hän näkisi rakennuksen läpi menneisyyteen.)
Katsokaapa tätä paikkaa. Ensi silmäyksellä me ollaan keskellä modernia, ehkä jopa hieman karua kaupunkirakennetta, missä betoni ja käytännöllisyys kohtaavat. Mutta jos pysähdytte hetkeksi ja suljette silmänne, voitte melkein tuntea ilmassa sen tietynlaisen sähköisyyden. Täällä Kontulassa, Itä-Helsingin sydämessä, ei ole kyse vain palveluista tai virastoista, vaan tästä on kyse yhteisöllisyydestä, joka on taistellut tiensä esiin. Tämä palvelukeskus on kuin ankkuri, joka pitää kiinni alueen identiteetistä maailmassa, joka muuttuu ympärillä jatkuvasti. Täällä sykkii kaupungin arkipäiväinen elämä, se aito ja rehellinen Helsinki, jota ei löydy turistiesitteistä, mutta joka on tämän kaupungin todellinen sielu.
Pureudutaanpa nyt hieman syvemmälle. Jotta ymmärtäisi tämän paikan merkityksen, pitää palata aikaan, jolloin Kontulaa alettiin rakentaa kunnianhimoisena lähiöprojektina. 1960- ja 70-luvuillatäällä luotiin visio modernista asumisesta, missä kaikki oli käden ulottuvilla. Palvelukeskus ei syntynyt vain hallinnolliseksi tarpeeksi, vaan se oli osa suurempaa sosiaalista kokeilua. Ajatuksena oli luoda keskitetty solmukohta, jossa ihminen saisi kaiken tarvitsemansa ilman, että hänen tarvitsisi matkustaa kauas keskustaan. Se oli lupaus tasa-arvosta ja saavutettavuudesta. Kun katsotte näitä seiniä, muistakaa, että niiden sisällä on vuosikymmenten ajan käyty keskusteluja elämän suurista ja pienistä kysymyksistä. Täällä on autettu uusia muuttajia sopeutumaan, ohjattu nuoria ja tuettu vanhuksia. Rakennus on nähnyt Itä-Helsingin kasvun, sen haasteet ja sen voitot, toimien hiljaisena todistajana sille, miten lähiöstä tuli koti tuhansille ihmisille.
Mutta tiedättehän, että jokaisella tällaisella paikalla on myös omat mysteerinsä. Paikallisten keskuudessa liikkuu tarinoita siitä, mitä kaikkea näiden paksujen seinien ja kellareiden uumenissa on todella tapahtunut. On sanottu, että palvelukeskuksen alla risteilee käytäviä ja tiloja, jotka on suunniteltu kylmän sodan ajan varautumiseen, ja että jotkin huoneet on unohdettu virallisista piirustuksista. Onko kyse vain kaupunkilégendoista vai kätkevätkö rakenteet sisäänsä salaisuuksia ajalta, jolloin pelko ja varuillaanolo olivat osa jokapäiväistä suunnittelua? Ehkäpä kaikkein suurin salaisuus on kuitenkin se, miten tällainen rakennus on onnistunut säilyttämään inhimillisyytensä keskellä betonista tehokkuutta. Se on eräänlainen urbaani myytti: paikka, joka on samanaikaisesti kasvoton virasto ja silti lämmin kohtaamispaikka.
Nyt, kun olemme hionut historian ja tunnelmat, ehdotan, että astumme sisään ja annamme nykyhetken puhua. Mutta ennen kuin menemme, katsokaa vielä kerran tuota horisonttia. Mietikää, kuinka monta tuhansista kohtaloista on risteillyt juuri tässä pisteessä. Kontulan palvelukeskus ei ole vain rakennus, se on elävä arkisto meidän kaikista. Jääkää uteliaina, tarkkailkaa yksityiskohtia ja kysykää itseltänne, millaisen jäljen te jättäisitte tähän kaupunkikuvaan. Olkaa hyvä, seuratkaa minua, niin katsotaan, mitä nykypäivä meille tarjoaa.
