Pueblo

(Opas pysähtyy, katsoo ympärilleen ja elehtii kädellään kohti valtavia hiekanvärisiä rakennelmia. Hän laskee äänensä hieman, jotta ryhmä keskittyy.) Katsokaapa tätä näkyä. Tunnetteko te tuon kuivan, lämpimän tuulen, joka kantaa mukanaan pölyä ja muistoja? Me seisomme nyt paikassa, jossa aika tuntuu pysähtyneen. Nämä valtavat, kerroksittaiset kiviseinät eivät ole vain raunioita, vaan ne ovat kuin kivettynyttä historiaa, joka nousee suoraan tästä karusta maaperästä. Kun katsotte noita pieniä ikkuna-aukkoja ja kapeita portaita, voitte melkein kuulla kaukaisten äänien kaiun, lasten naurun ja maissin hankaamisen. Täällä, Pueblojen sydämessä, ihminen ja luonto ovat sulautuneet yhteen tavalla, jota nykymaailmassa on vaikea edes kuvitella. Me emme ole vain nähtävyyksillä, vaan me astumme sisään maailmaan, jossa taivas ja maa kohtaavat. Mutta mennäänpä syvemmälle siihen, mitä täällä on oikeasti tapahtunut. Nämä rakennelmat, nämä Pueblo-kylät, ovat todisteita uskomattomasta insinööritaidosta satoja, jopa tuhansia vuosia sitten. Kuvitelkaa kansa, joka rakensi kokonaisia kaupunkeja pystysuoraan, kerros kerrokselta, käyttäen vain kiveä, savea ja puuta. He eivät vain selvinneet tässä ankarassa ympäristössä, vaan he kukoistivat. He loivat monimutkaisia kastelujärjestelmiä ja kauppaverkostoja, jotka ulottuivat satojen kilometrien päähän. Keskellä kaikkea tätä oli kiva, pyöreä alakammio, kiva, joka toimi yhteisön hengellisenä keskuksena. Siellä, pimeydessä ja hiljaisuudessa, tehtiin päätökset ja puhuttiin esi-isille. Se oli yhteisön ankkuri, paikka, jossa uskonto, politiikka ja arki kietoutuivat toisiinsa. Tämä ei ollut vain asumista, vaan tarkkaan harkittua kosmista järjestystä. Tämän kaiken keskellä kuitenkin lepää suuri mysteeri, joka on kiehtonut tutkijoita ja seikkailijoita vuosisatojen ajan. Miksi he lähtivät? Kun katsotte noita tyhjiä huoneita, kysymys herää väistämättä. Yhtäkkiä, kenties vain muutaman sukupolven aikana, nämä valtavat kaupungit hylättiin. Jotkut puhuvat pitkistä kuivuusjaksoista, jotka tekivät maissinviljelystä mahdotonta, toiset taas viittaavat sisäisiin konflikteihin tai ulkopuolisten hyökkäyksiin. Mutta paikalliset legendat kertovat jostain syvemmästä. Ne kertovat hengellisestä kutsusta, tarpeesta lähteä matkalle etsimään uutta tasapainoa maailman kanssa. Se ei ollut pakoa, vaan siirtymä, evoluutio. He eivät kadonneet, vaan he muuttuivat ja jatkavat elämäänsä Pueblo-heimoina vielä tänäkin päivänä, kantaen mukanaan niitä salaisuuksia, joita nämä seinät eivät koskaan paljasta meille täysin. Nyt, kun me lähdemme hitaasti liikkeelle ja kierrämme näitä muureja, haluan teidän tekevän yhden asian. Pysähtykää hetkeksi, sulkekaa silmänne ja kuunnelkaa. Älkää kuunnelkaat vain tuulta, vaan yrittäkää tuntea sen energian, joka on jäänyt näihin kiviin. Tämä paikka muistuttaa meitä siitä, kuinka hauraita sivilisaatiot ovat, mutta myös siitä, kuinka sitkeää ihmishenki on. Me olemme vain vieraita tässä ajattomassa tilassa, mutta toivon, että vietitte täältä mukanne palasen tätä rauhaa ja kunnioitusta menneisyyttä kohtaan. Olkaa hyvä, tulkaa perässä, niin mennään katsomaan noita ylempien kerrosten näkymiä, ne ovat jotain, mitä ette unohda koskaan.