Biblos

(Opas pysähtyy rauhallisesti rannikon tuntumaan, katsoo merelle ja kääntyy sitten ryhmää kohti pieni hymy huulillaan. Hän puhuu lempeästi, mutta intohimolla.) Katsokaa ympärillänne. Tunnetteko te tämän tuulen? Se ei ole vain Välimeren suolainen vire, vaan se on tuuli, joka on puhaltanut näillä rannoilla tuhansia vuosia. Tervetuloa Biblokseen, yhteen maailman vanhimmista jatkuvasti asutetuista kaupungeista. Kun me seisomme tässä, me emme ole vain Libanonissa, vaan me seisomme ajan solmukohdassa. Kuulkaa, miten kaupungin nykyinen hälinä kietoutuu yhteen kaukaisen menneisyyden kanssa. Täällä, missä hiekka kohtaa turkoosin veden, on kirjoitettu osa ihmiskunnan historiaa. Sulkeekaa silmänne hetkeksi ja kuvitelkaa satama täynnä puulauttoja, jotka saapuivat kaukaa Egyptistä, kantaen mukanaan suitsukkeita, kultaa ja salaisuuksia. Tervetuloa paikkaan, jossa sivilisaatio oppi puhumaan paperille. Mutta mennäänpä syvemmälle, historian kerroksiin. Biblos ei ollut vain kaupunki, se oli antiikin maailman kaupallinen sydän. Jos katsotte noita raunioita, te näette foinikialaisen loiston jäänteet. Foinikialaiset olivat meren valtiaita, ja Biblos oli heidän tärkein porttinsa. He kauppasivat täältä kuuluisaa setripuuta, jota ei löytynyt mistään muualta näin upevana. Sillä puulla rakennettiin Egyptin faaraoiden temppeleitä ja Jerusalemin ensimmäinen temppeli. Mutta Bibloks antoi maailmalle jotain vielä arvokkaampaa kuin puun. Itse kaupungin nimi tulee kreikan kielen sanasta biblion, eli kirja. Juuri täällä papyruslehtiä kaupattiin ja täällä foinikialainen aakkosto kehittyi, mikä loi pohjan koko meidän nykyiselle kirjoitusjärjestelmämme. Kun kuljemme ristisota-ajan linnan ja muurien läpi, me kävelemme kirjaimellisesti eri aikakausien päällä. Jokainen kivi kertoo tarinan egyptiläisistä, assyrialaisista, persialaisista ja roomalaisista, jotka kaikki halusivat hallita tätä strategista helmeä. Mutta historian faktojen takana asuu aina myytti. Sanotaan, että Biblos oli paikka, jossa taivas ja maa kohtasivat. Paikalliset legendat kertovat kaupungista, joka oli niin rikas ja viisas, että se houkutteli puoleensa jumalia ja puolijumalia. On kerrottu, että täällä on kätkettynä salaisuuksia, joita ei ole koskaan kirjoitettu papyruksille. Jos kuuntelette tarkasti, kun aurinko laskee ja varjot pitenevät muurien välissä, voitte melkein kuulla muinaisten kauppiaiden neuvottelut ja pappien rukoukset. On jotain mystistä siinä, miten tämä kaupunki on selvinnyt tuhansista sodista ja luonnonmullistuksista. Se on kuin olisikin suojeltu jollain näkymättömällä voimalla, muistutuksena siitä, että tieto ja kulttuuri ovat kestävämpiä kuin yksikään kivimuuri tai valtio. Nyt, kun olemme tunteneet tämän paikan sielun, kutsun teidät seuraamaan minua. Mennään lähemmäs noita muinaisia muureja ja katsotaan, mitä ne kätkevät sisäänsä. Mutta ennen kuin siirrymme, pyydän teitä yhtä asiaa: älkää vain katsoko näitä raunioita kuin matkailijat. Katsokaa niitä kuin tutkimusmatkailijat. Mietikää sitä ihmistä, joka tuhansia vuosia sitten seisoi täsmälleen samassa kohdassa ja katsoi samaa horisonttia. Me olemme vain hetkellisiä vieraita tässä kaupungissa, mutta Biblos muistaa meidät kaikki. Mennään, historia odottaa meitä vain muutaman askeleen päässä.