Luku 1
(Opas pysähtyy rauhallisesti, katsoo ympärilleen ja elehtii kädellään kohti ympäröivää metsää ja kumpuilevaa maastoa. Ääni on lempeä, mutta vakuuttava.)
Katsokaapa ympärillenne. Tuntuuko teistäkin siltä, että täällä ilma on jotenkin tiheämpää, ehkäpä hieman latautuneempaa? Me seisomme nyt Sompapuistossa, paikassa, jossa luonnon rauha ja näkymätön historia kietoutuvat toisiinsa. Kun suljete silmänne hetkeksi, voitte melkein kuulla, kuinka tuuli humisee puunlatvoissa kuin kuiskaus menneisyydestä. Tämä ei ole vain metsää tai puistoa, vaan se on kuin elävä arkisto, jossa jokainen sammalpeitteinen kivi ja mutkitteleva polku kantaa mukanaan tarinoita. Täällä aika tuntuu hidastuvan, ja kaupungin kiire kaukaisuuteen katoaa. Me emme ole vain kävelyllä luonnossa, vaan olemme astumassa sisään tilaan, joka on nähnyt sukupolvien vaihtuvan ja maailman muuttuvan ympärillään.
Mutta jos menemme syvemmälle, historian hämäryyteen, huomaamme, ettei tämä maa ole koskaan ollut täysin hiljaa. Sompapuiston alue on ollut osa laajempaa kulttuurimaisemaa, jossa ihminen ja luonto ovat neuvotelleet tilasta vuosisatojen ajan. Ennen kuin täällä oli virallinen puisto, näillä mailla on kulkenut vanhoja kulkureittejä ja ehkäpä jopa salaisia polkuja, joita käytettiin silloin, kun viralliset tiet olivat valvottuja tai vaarallisia. Täällä on koettu maan raastavuutta ja sen anteliaisuutta. Kun katsotte noita vanhoja puita, miettikää, keitä kaikki ne ihmiset olivat, jotka ovat täällä kulkeneet sata tai kaksi sataa vuotta sitten. Ehkä täällä on levätty raskaan työpäivän jälkeen tai täällä on tehty päätöksiä, jotka ovat vaikuttaneet ympäröivän kylän ja kaupungin kohtaloon. Se on ollut paikka, jossa luonnonvoimat ovat muovanneet maastoa, mutta ihmisen käsi on jättänyt siihen hienovaraisia, joskin nyt lähes näkymättömiä jälkiä.
Ja sitten meillä on ne tarinat, joita ei löydy virallisista historiankirjoista. Sompapuistoon liittyy aina tietty mystiikka, eräänlaisia paikallisia legendoja, jotka kertovat maan alla olevista salaisuuksista tai hämäristä kohtaamisista kuunvalossa. Jotkut sanovat, että täällä on paikkoja, joissa raja maailmojen välillä on ohuempi kuin muualla. On puhuttu kadonneista esineistä ja kummallisista valoista, jotka tanssivat metsänreunassa sumuisina syysiltoina. Onko kyse vain mielikuvituksesta vai onko maaperässä jotain sellaista, mikä herättää meissä alkukantaisen kunnioituksen? Ehkäpä se on juuri tuo Sompan mystiikka, joka tekee tästä paikasta erityisen. Se on salaisuus, jota puisto kantaa mukanaan, ja jota se paljastaa vain niille, jotka osaavat oikein kuunnella ja katsoa tarkasti.
Nyt kun olemme kulkeneet tämän polun läpi, haluankin haastaa teidät. Kun jatkatte matkaanne, älkää vain kävelkö, vaan yrittäkää löytää oman yhteytenne tähän paikkaan. Etsikää se yksi kivi tai se yksi puu, joka puhuttelee juuri teitä. Anna tämän rauhan laskeutua harteillesi ja vie mukasi pala tätä hiljaisuutta takaisin arkeen. Sompapuisto jää tänne, vartioimaan salaisuuksiaan ja tarinoitaan, mutta se on nyt osa teidän muistijänkänne. Kiitos, että kuljitte tämän historiallisen ja tunnelmallisen polun kanssani. Olkaa hyvät, jatkakaa matkaa rauhassa.
