Hiirosen Urheilupuisto

(Opas pysähtyy, ottaa rennon asennon ja katsoo ympärilleen, antaen ryhmän hetken hengittää puhdasta ilmaa.) Katsokaa ympärillenne. Täällä Hiirosen urheilupuistossa on jotain sellaista, mitä ei löydä kaupungin keskustasta. Huomaatteko, miten kaupungin melu vaimenee ja luonnon oma rytmi ottaa vallan? Se on se omituinen, mutta ihana kontrasti, kun modernit urheilukentät ja hoidetut polut kohtaavat tämän villimmän, pohjoismaisen metsän ja veden. Täällä ilma tuntuu erilaiselta, viileämmältä ja puhtaammalta. Monelle tämä on vain paikka hölkkäämiseen tai pallopeleihin, mutta jos pysähtyy hetkeksi ja kuuntelee tuulta puissa, tajuaa, että tämä maa kantaa mukanaan paljon enemmän kuin vain urheilusaavutuksia. Me seisomme paikassa, jossa ihminen on aina pyrkinyt tasapainoon luonnon kanssa, ja juuri se tekee tästä paikasta erityisen. Jos menemme historian syövereihin, niin tällaiset alueet ovat olleet elintärkeitä jo kauan ennen kuin täällä oli ensimmäistäkään urheilukenttää. Alueen maastossa näkyy se perinteinen suomalainen kulttuurimaisema, jossa metsä, suo ja vesistöt ovat määränneet ihmisen liikkumisen. Ennen kaupungistumista täällä on kuljettu polkuja, jotka eivät olleet merkittyjä karttoihin, vaan ne olivat osa paikallisten elämää ja selviytymistä. Täällä on liikutuu puunhakkaajien ja metsästäjien askelin, ja jokainen kivi ja kumpu on nähnyt sukupolvien vaihtuvan. Urheilupuisto itsessään on uudempi kerros tässä historiassa, heijastusta siitä, miten meidän suomalaisten suhde luontoon on muuttunut. Ennen luonto oli työpaja, nyt se on virkistysaluetta ja terveyden lähde, mutta maan alla ja puiden juurilla asuu yhä se sama karu ja sitkeä historia, joka on muovannut koko tätä seutua. Mutta tiedättekö, jokaisessa tällaisessa metsäisessä paikassa on myös omat salaisuutensa. Paikallisten keskuudessa on aina kuiskattu, että tietyt kohdat täällä Hiirosessa ovat tavallista ” latautuneempia”. On sanottu, että sumuisina aamuina, kun kaste vielä peittää maan, voi kuulla kaikuja menneiltä ajoilta tai nähdä vilauksia asioista, joita ei pitäisi olla täällä. Ehkä kyse on vain mielikuvituksesta tai valon leikistä puiden välissä, mutta monet kokevat täällä eräänlaista rauhaa, jota on vaikea selittää loogisesti. Se on kuin metsä itse kertoisi tarinoita niistä, jotka täällä ennen kulkivat, tai ehkä täällä asuu jokin vanha metsän henki, joka vahtii, että me kunnioitamme tätä maata. Se on se mystiikka, joka tekee kävelystä enemmän kuin vain fyysisen suorituksen. Joten, kun jatkammme matkaamme, haastan teidät tekemään yhden asian. Älkää vain kävelkö, vaan yrittäkää aistia tätä paikkaa. Kysykää itseltänne, mitä tämä metsä kertoisi, jos se osaisi puhua? Mitä tarinoita nämä puut kätkevät oksien väliin? Hiirosen urheilupuisto ei ole vain urheilua varten, vaan se on portti omaan rauhaan ja historian havinaan. Toivon, että vietätte täällä hetken hiljaisuudessa ja annatte tämän luonnon puhutella teitä. Kiitos, että olitte mukana tällä pienellä aikamatkalla, ja nyt katsotaan, mitä uusia löytöjä polku meille vielä tarjoaa.