Kuuntele opastus
(Opas pysähtyy kirkon eteen, ottaa pienen tauon ja katsoo vierailijoita hymyillen. Hän elehtii kädellään rakennuksen linjoja.)
Tervetuloa kaikki. Ottakaa hetki aikaa ja vain katselkaa tätä rakennusta. Me seisomme nyt Myyrmäen Virtikirkon edustalla. Ensimmäinen vaikutelma on ehkä se, että tämä on modernia, jopa hieman ankaraa arkkitehtuuria, mutta kun pysähtyy, huomaa jotain muuta. Täällä on tietynlaista rauhaa, joka tuntuu melkein suojamuurilta ympäröivän kauppakeskuksen ja kaupunkihälyn keskellä. Se on kuin urbaani keidas. Tunnussanana tässä paikassa on valo. Katsokaa, miten rakennus ikään kuin kurkottaa ylöspäin. Täällä ei ole kyse vain betonista ja lasista, vaan siitä, miten ihminen etsii hiljaisuutta keskellä kiirettä. Tungetaan nyt hetkeksi mielessämme pois tästä nykyhetkestä ja siirrytään ajassa taaksepäin.
Jos katsomme Myyrmäen historiaa, niin meidän on ymmärrettävä, että tämä alue on yksi Suomen suurimmista sosiaalisista kokeiluista. Kuusikymmentä vuotta sitten täällä oli vielä peltomaata ja metsää, kunnes päätettiin rakentaa jotain täysin uutta: ideaalikaupunki, jossa asuminen, palvelut ja työ paikoillaan. Virtikirkko syntyi tämän vision sydämeen. Se ei ole vain rakennus, vaan se on muistutus siitä ajasta, kun uskottiin vahvasti suunnitelmallisuuteen ja modernismiin. Arkkitehtuurissa on nähtävissä tuo aikakauden henki; se on rehellistä ja pelkistettyä. Kirkko on rakennettu palvelemaan ihmisiä, jotka muuttivat tänne kaukoa eri puolilta maata ja tarvitsivat yhteisöllisyyttä ja henkistä kotia keskellä betonia. Se on siis konkreettinen ankkuri, joka sitoo tämän modernin lähiön osaksi jotain ikiaikaista ja pysyvää.
Mutta nyt, kun olemme puhuneet suurista linjoista, kerron teille pienen salaisuuden, jota ei välttämättä löydä oppaista. Monet kulkevat tämän kirkon ohi huomaamatta, mutta Virtikirkon todellinen taika piilee sen akustiikassa ja valon leikissä. Sanotaan, että täällä on tiettyjä kohtia, joissa kaupungin melu katoaa täysin, vaikka olisi vain metrien päässä. On syntynyt paikallinen myytti, että kirkon tilaan on rakennettu sisäänlaadattua hiljaisuutta. Jotkut sanovat, että jos istuu tietyssä kulmassa ja sulkee silmänsä, voi kuulla kaupungin sykkeen muuttuvan hitaaksi, lähes rytmikkääksi hengitykseksi. Se ei ehkä ole tieteellistä, mutta se on juuri sitä, mitä kutsun urbaanimystiikaksi. Kirkko ei ole vain pyhäkkö, vaan se toimii eräänlaisena akustisena suodattimena, joka puhdistaa mielen päivän stressistä.
Katsokaa vielä kerran tuota rakenteen nousua. Se on kuin rukous, joka on muunnettu geometriaksi. Virtikirkko opettaa meille sen, että pyhyyttä ei tarvitse etsiä vain keskiaikaisista kivikirkoista, vaan se voi asua myös modernin kaupungin sydämessä, betoniseinien välissä. Se on paikka, jossa jokainen on tervetullut, riippumatta siitä, tuleeko hän tänne uskonnon, arkkitehtuurin vai vain lyhyen tauon perässä. Toivon, että vietätte hetken sisällä ja koette tuon hiljaisuuden itse. Kiitän teitä seurueesta ja kutsun teidät nyt astumaan sisään ja löytämään oman rauhanne tästä Myyrmäen helmestä.