Taormina

*(Opas pysähtyy näköalapaikalle, ottaa rennosti asennon ja viittoo kädellään kohti horisonttia. Ääni on lämmin, kutsuva ja hieman tarinankertojan sävyinen.)* Katsokaas tätä näkymää. Hengittäkää nyt kunnolla sisään – tunnetteko tuon suolaisen merituulen, joka sekoittuu kukkivien bougainvilleoiden tuoksuun ja vastapaahtettuun espressoon? Olemme Taorminassa, ”Sikilian kruunussa”. Täällä, korkealla kukkulalla, aika tuntuu pysähtyneen. Kun katsomme alas kohti jyrkkiä rinteitä ja kaukaisuuteen, missä Etna valvoo meitä kuin nukkuva jättiläinen, emme ole vain turistikohteessa. Olemme paikassa, jossa jokainen kiveys ja jokainen kapea kuja kuiskailee tarinoita vuosituhansien takaa. Tämä ei ole vain kaupunki, vaan elävä museo, jossa luonto ja ihmisen kädenjälki ovat kietoutuneet yhteen tavalla, jota on vaikea löytää mistään muualta maailmasta. Mutta mennäänpä syvemmälle, historian kerroksiin. Jos katsotte tuota upeaa kreikkalaista teatteria, niin muistakaa, että se ei ole vain hieno tausta valokuville. Se on todiste siitä, kuinka tämä paikka on ollut strateginen helmi jo antiikin aikoina. Ensin tulivat kreikkalaiset, jotka rakensivat tähän perustuksensa, mutta sitten roomalaiset tulivat ja muuttivat teatterin käyttötarkoitusta. He eivät halunneet vain tragediaa ja komediaa, vaan he toivat tänne gladiaattoritaistelut. Kuvitelkaa ne huudot, veren ja hiekan tuoksu tässä samassa paikassa, jossa me nyt seisoimme hiljaa. Myöhemmin arabit ja normannit jättivät jälkensä kaupungin arkkitehtuuriin ja kulttuuriin, mikä teki Taorminasta sulatusuunin. Se on ollut valtioiden ja imperiumien taistelukenttä, mutta samalla turvasatama taiteilijoille ja filosofeille, jotka etsivät rauhaa näiden korkeuksien suojasta. Tiedättekö, Taorminassa on myös sellaisia kulmia, joita oppaiden kirjat eivät aina paljasta. Kertomus kertoo, että kaupungin kapeilla kujilla, kaukana pääkadun vilinästä, kulkee näkymättömiä polkuja, joita vain paikalliset tietävät. Legendat puhuvat muinaisista salaisuuksista, jotka on haudattu teatterin perustusten alle, ja siitä, kuinka Etna ei ole vain tulivuori, vaan jumalallinen voima, joka on ohjannut kaupungin kohtaloa. Sanotaan, että kun kuu on täysi ja tuuli puhaltaa oikeasta suunnasta, voi kuulla kaukaisen kaiun muinaisista juhlista. Se on se mystiikka, joka tekee tästä paikasta sähköisen. Täällä raja todellisuuden ja myytin välillä on ohut kuin pergamentti, ja juuri se tekee Taorminasta niin vetovoimaisen. Nyt, kun olemme kävelleet historian halki, haastan teidät tekemään jotain. Älkää vain katsoko nähtävyyksiä, vaan tuninkaa ne. Menkää myöhemmin illalla jonnekin pieneen sivukujaan, tilatkaa lasi paikallista Nero d'Avola -viiniä ja sulkekaa silmänne hetkeksi. Kuunnelkaa kaupungin sykettä ja miettikää, kuinka monta sukupolvea on kävellyt näitä samoja kiviä ennen teitä. Taormina ei paljasta kaikkia salaisuuksiaan kerralla, se vaatii kärsivällisyyttä ja uteliaisuutta. Mutta lupaan teille, että jos annatte tämän kaupungin viedä mennessään, se jää sydämeenne ikuisesti. Olkaa tervetulleita kokemaan tämä taika.