Kustaanmiekan vallipolku

Kustaanmiekan vallipolku – linnoituksen reunalla JOHDANTO & TUNNELMA Katsokaapa nyt ympärillenne – ja etenkin alaspäin jalkojenne alle. Tämä polku ei ole tavallinen kävelyreitti. Kuljemme Suomenlinnan eteläisimmällä saarella, Kustaanmiekalla, pitkin vanhoja vallirakenteita. Meri avautuu ympärillä lähes joka suuntaan, mutta juuri tämä maisema kertoo, miksi tänne rakennettiin linnoitus. Kun Viaporin rakentaminen alkoi vuonna 1748, Kustaanmiekka kuului ensimmäisiin paikkoihin, joita alettiin linnoittaa. Ruotsin tavoitteena oli rakentaa Helsingin edustalle vahva merilinnoitus ja laivastotukikohta, jolla pystyttäisiin hallitsemaan meriväyliä ja estämään Venäjän etenemistä länteen. Tämä ei siis ollut linnoitus, joka vain odotti vihollista muurien takana. Se oli aktiivinen sotilaallinen tukikohta keskellä merta. HISTORIALLINEN SYVÄSUKELTAVUUS Kustaanmiekan linnoitustyöt aloitettiin vuonna 1748, ja saaren puolustusjärjestelmä kehittyi osaksi Augustin Ehrensvärdin suunnittelemaa bastionilinnoitusta. Bastionijärjestelmässä ulkonevat bastionit mahdollistivat tulittamisen useaan suuntaan ja vähensivät niitä vaarallisia katvealueita, joihin hyökkääjä olisi muuten voinut suojautua. Täällä luonnon ja arkkitehtuurin yhdistelmä on erityisen hieno. Linnoitusta ei rakennettu tasaiselle maalle, vaan kallioita hyödynnettiin suoraan puolustuksessa. Bastioni Zander rakennettiin vuosina 1748–1750 osaksi neljän bastionin ketjua. Sen muurit ovat suurelta osin suoraan louhitun kallion muodostamia, ja niiden päällä kulkee matala rintamuuri tykkiaukkoineen. Kun pysähdytte täällä, katsotte siis puolustusratkaisua, jossa koko kallio on muutettu osaksi asetta. Kustaanmiekan merkitys kasvoi vielä seuraavina vuosisatoina. Venäjän vallan aikana puolustusta uudistettiin, ja 1800-luvun lopulla painopistettä siirrettiin yhä enemmän avomerelle. Vanhojen rakenteiden rinnalle syntyi maapeitteisiä valleja ja uusia tykkipattereita. Siksi tällä yhdellä kävelyreitillä voi nähdä rinnakkain eri aikakausien sotilastekniikkaa: ruotsalaisen kauden kivirakenteita, venäläisen kauden hiekkavalleja ja myöhempiä ratkaisuja. Ja tuolla edempänä on Suomenlinnan tunnetuimpiin näkymiin kuuluva Kuninkaanportti. Se rakennettiin vuosina 1753–1754 seremonialliseksi sisäänkäynniksi juuri tänne Kustaanmiekan salmen suulle. Portin paikka liittyi Ruotsin kuningas Adolf Fredrikin vierailuun vuonna 1752. SALAISUUS JA MYYTTI Tässä vallipolussa on yksi hieno salaisuus: maisema itse on oikeastaan sotilaallinen kartta. Katsokaa merelle ja yrittäkää ajatella näkymää puolustajan silmin. Mikä tahansa alus lähestyessään linnoitusta olisi joutunut tarkkailun, tykkitulen ja kapeiden merireittien muodostamaan järjestelmään. Täällä ei puolustettu vain yhtä muuria. Puolustus rakentui kerroksista, jotka tukivat toisiaan. Ja vielä yksi yksityiskohta kannattaa huomata. Koko linnoituksen historian ajan lippu on liehunut juuri täällä, bastioni Zanderilla. Nykyinen liputusperinne liittyy 12. toukokuuta 1918 tapahtuneeseen Suomen lipun nostamiseen. Niinpä paikka, joka rakennettiin aikoinaan Ruotsin puolustukseksi, muuttui myöhemmin myös itsenäisen Suomen symboliseksi paikaksi. YLLÄTYS & PÄÄTÖS Kun jatkatte vallipolkua, tehkää pieni koe. Pysähtykää seuraavan kerran, kun näette yhtä aikaa kallion, muurit ja meren. Ajatelkaa, miten valtavasti työtä tähän maisemaan on kätketty. Kiveä on louhittu, siirretty ja muurattu. Kallion muotoja on käytetty hyväksi. Tykkien paikat on suunniteltu niin, että meri muuttui puolustajan näkökulmasta tulikentäksi. Ja sitten katsokaa samaa paikkaa nykyajan silmin. Ei tykkien jyrinää. Ei savua. Vain tuuli, meri ja kävelijät. Siinä on ehkä Suomenlinnan suurin aikamatka. Sama vallipolku, joka suunniteltiin sotilaan askelille, on tänään meidän kävelyreittimme historiaan.