Erkki Laine

*(Opas pysähtyy, katsoo ryhmää lämpimästi ja elehtii kädellään ympäröivää maisemaa. Äänensävy on kutsuva, hieman salaliittomainen, mutta vakaa.)* Katsokaas ympärillenne. Tuntuuko se? Se on se tietty värinä ilmassa, jota ei löydä oppaista tai turistiesitteistä. Me seisomme nyt paikassa, jossa aika ei ole vain kulkenut, vaan se on kerrostunut. Kun puhumme Erkki Lainesta ja tämän paikan nähtävyyksistä, emme puhu vain kivistä, puusta tai rakenteista, vaan me puhumme ihmiskohtaloista. Sulkekaa hetkeksi silmänne ja kuvitelkaa kaupungin melun vaihtuvan kaukaiseen hevosten kavioiden kopinaan ja hiilipölyn tuoksuun. Täällä, näiden seinien suojassa, on tehty päätöksiä, jotka ovat muovanneet meidän yhteistä historiaamme enemmän kuin uskotkaan. Tervetuloa matkalle, jossa totuus ja tarut kietoutuvat yhteen. Jos menemme syvemmälle historian hämäriin, meidän on ymmärrettävä se maailma, jossa Erkki Laine ja hänen aikansa vaikuttivat. Tämä ei ollut vain kysymys arkkitehtuurista, vaan vallasta, selviytymisestä ja kunnianhimosta. Tuohon aikaan kaupunki oli murroksessa; teollisuus syöksi eteenpäin, ja vanha maailma mureni hitaasti. Laineen näkemys nähtävyyksistä ei ollut pelkkää koristelua, vaan hän halusi luoda jotain, joka kestäisi aikaa ja kertoisi tuleville polville siitä, kuka me olimme. Jokainen kulma, jokainen valinta materiaaleissa ja jokainen piirretty viiva oli harkittu. Se oli vastausta ajan vaatimuksiin, mutta samalla kapinaa sääntöjä vastaan. Kun katsotte noita yksityiskohtia, näette oikeastaan aikansa visionäärin taistelun siitä, miten historia tulisi muistaa. Se oli aikaa, jolloin yksittäinen ihminen saattoi vielä jättää pysyvän jäljen kaupunkikuvaan pelkällä tahdonvoimallaan ja tinkimättömällä tyylitajullaan. Mutta tässäpä se juttu on, että viralliset historiankirjat kertovat vain puolet totuudesta. Paikallisten keskuudessa on aina liikkunut tietty salaisuus, lähes myytti, joka liittyy näihin nähtävyyksiin. Sanotaan, että Laine rakensi rakenteiden sisään jotain, mitä ei ollut tarkoitettu yleisön silmille. Ehkä se oli viesti, kätketty lokero tai symboliikka, joka paljastuu vain tietyssä valossa vuodenajan vaihtuessa. Jotkut väittävät, että täällä on kuljettaneet salaisia viestejä sota-aikana, ja toiset taas uskovat, että paikan tunnelmaan on jäänyt osa Laineen sielua, joka vahtii edelleen perintöään. Onko kyse vain kaupunkilegendasta? Ehkä. Mutta kun seisoo tässä hämärässä, tuntee tuon pienen kylmän väristyksen niskassaan, alkaa uskoa, että joitakin asioita on tarkoitettu pysyvän salaisuuksina. Se on se mystiikka, joka tekee tästä paikasta elävän. Nyt, kun olemme kävelleet läpi historian ja myyttien, haastan teidät. Älkää vain katsoko näitä nähtävyyksiä, vaan yrittäkää lukea niitä kuin avointa kirjaa. Etsikää ne pienet säröt ja yksityiskohdat, jotka kertovat ihmisyydestä, virheistä ja suurista unelmista. Historia ei ole kuollutta tavaraa museossa, vaan se on tässä, meidän jalkojemme alla ja ympärillämme. Toivon, että vietätte tästä vierailusta mukananne palasen sitä uteliaisuutta, joka vei Laineen luomaan tämän kaiken. Kiitos, että kuljitte kanssani tämän pienen aikamatkan läpi. Olkaa hyvät ja tutkikaa paikkaa rauhassa, mutta muistakaa kuunnella, mitä seinät kertovat.