Itsudemo

*(Opas pysähtyy, kääntyy ryhmää kohti ja ottaa rennon, mutta läsnäolevan asennon. Hän elehtii kädellään kohti ympäröivää maisemaa, ääni on matala ja kutsuva.)* Katsokaas ympärillenne. Tunnetteko te sen? Tämän tietynlaisen sähkön ilmassa, joka syntyy, kun nykyaika ja ikuisuus kohtaavat samassa pisteessä. Me seisomme nyt Itsudemossa, paikassa, joka ei ole vain piste kartalla, vaan eräänlainen portti. Täällä aika ei kulje suoraviivaisesti, vaan se kiertyy kerroksittain kuin vanha pergamenttikäärö. Kun suljette silmänne, voitte melkein kuulla kaukaisen kaupungin huminan, mutta samalla tuntea sen hiljaisuuden, joka on vallinnut täällä vuosisatoja ennen meitä. Se on omituinen, lähes hypnoottinen tunnelma, eikö vain? Tervetuloa paikkaan, jossa jokainen kivi ja jokainen varjo kantaa mukanaan tarinaa, jota ei ole kirjoitettu oppikirjoihin. Mutta mennäänpä syvemmälle, historian hämäriin. Jos katsomme tätä arkkitehtuuria ja näitä linjoja, me nähdään merkkejä aikakausilta, jolloin valta ja uskonto kietoutuivat toisiinsa tavalla, jota meidän on vaikea nykyään käsittää. Itsudemo ei syntynyt sattumalta, vaan se oli strateginen sydän, kauppareittien risteyskohta, jossa itä ja länsi vaihtoivat ei vain tavaroita, vaan ajatuksia ja filosofiaa. Täällä on käyty keskusteluja, jotka ovat muuttaneet alueen poliittista karttaa, ja nämä seinät ovat nähneet nousuja ja tuhoisia romahduksia. On kiehtovaa ajatella, miten monet sukupolvet ovat kulkeneet juuri tästä samasta kohdasta, kantaen mukanaan omia toiveitaan ja pelkojaan. Se on ollut turvapaikka vainajille ja näyttämö voittajille, ja juuri tuo jatkuvuus tekee tästä paikasta niin historiallisen painavan. Tämän kaiken julkisen historian rinnalla kulkee kuitenkin jotain paljon hämärämpää. Paikalliset tietävät, että Itsudemoon liittyy salaisuuksia, joita ei kerrota turisteille. Kertomukset kertovat piilotetuista kammiosta ja koodatuista viesteistä, jotka on kaiverrettu rakenteiden syvimpiin osiin. On sanottu, että tietyissä valon kulmissa, juuri ennen auringonlaskua, voi nähdä vilauksia menneisyydestä tai kuulla kuiskausten, jotka eivät kuulu tähän aikaan. Onko se vain mielikuvitusta vai jotain enemmän? Myytit kertovat vartijasta, joka ei koskaan poistunut paikaltaan, vaan suojelee edelleen sitä tietoa, joka on liian vaarallista tulla julki. Se on juuri se mystiikka, joka tekee Itsudemosta elävän; se ei ole vain museo, vaan elävä organismi, jolla on oma tahtonsa. Nyt, kun olemme kävelleet tämän polun läpi, haluan teidät pysähtyvän vielä hetkeksi. Älkää vain katsoko näitä nähtävyyksiä, vaan yrittäkää tuntea ne. Kun lähdemme tästä, viekää mukananne tämä ajatus siitä, miten pieni osa me olemme tässä valtavassa aikajanassa. Mutta samalla, meillä on etuoikeus olla tässä juuri nyt, todistamassa tätä kauneutta. Toivon, että Itsudemo jätti teihin samanlaisen jäljen kuin se on jättänyt minuun näiden vuosien varrella. Kiitos, että kuljitte tämän matkan kanssani. Olkaa hyvä ja seuraatte minua, niin suunnataan kohti seuraavaa pysäkkiä, mutta pitäkää katseet vielä hetken tässä taaksepäin.