Vieno Puustjärvi

*(Opas pysähtyy rannalle, ottaa kevyesti henkeä ja katsoo ryhmäänsä hymyillen. Hän elehtii kädellään järven tyyntä pintaa kohti.)* Katsokaa tätä näkymää. Onko tämä paikka ei muka ihan maaginen? Täällä Vieno Puustjärvellä aika tuntuu pysähtyvän. Huomaatteko, miten metsän tuoksu ja veden hiljaisuus kietoutuvat yhteen? Kun seisomme tässä, me emme ole vain rannalla, vaan me olemme ikään kuin kynnyksellä menneiden aikojen ja nykyhetken välillä. Tässä hiljaisuudessa on jotain sellaista, mikä saa ihmisen pieneksi, mutta samalla osa jossain suuremmassa. Kuvitelkaa itsenne hetkeksi sataan vuoteen taaksepäin, kun täällä ei kuulunut moottoreiden pörinää, vaan ainoastaan soutaiden loiske ja metsän omat äänet. Tervetuloa paikkaan, jossa luonto ja historia kuiskaavat meille edelleen, jos vain osaamme pysähtyä kuuntelemaan. Mutta mennäänpä nyt syvemmälle siihen, mitä tämä paikka oikeasti on. Puustjärvi ei ole vain vesistö, vaan se on ollut vuosisatojen ajan elintärkeä valtimo ympäröivälle yhteisölle. Historiallisesti täällä on kohdattu luonnonvoimat ja ihmisen sitkeys. Täällä on kuljettu, kalastettu ja elätty, ja jokainen kivi ja poukama kantaa mukanaan tarinoita vaivannäöstä. Miettikää niitä ihmisiä, jotka täällä raivasivat peltojaan ja rakensivat elämäänsä; heidän arkensa oli kovaa, mutta heidän yhteytensä tähän maastoon oli ehdoton. Alueen strateginen sijainti ja luonnonvarat tekivät tästä paikasta solmukohdan, jossa kaupan ja elinkeinon rytmi määritti elämän kulun. Kun katsotte noita vastarannan rinteitä, näette jälkiä siitä, miten ihminen on muokannut ympäristöään, mutta samalla luonto on aina muistuttanut, kuka täällä on todellinen isäntä. Se on ollut jatkuvaa vuoropuhelua kunnioituksen ja selviytymisen välillä. Ja sitten on tietysti se, mistä täällä hiljaa puhutaan. Jokaisella syvällä järvellä on salaisuutensa, ja Puustjärvikään ei ole poikkeus. Paikalliset legendat kertovat asioista, joita ei löydy virallisista historiankirjoista. Kuiskaillaan kadonneista aarteista ja veden alla lepäävistä salaisuuksista, joita järven syvyydet kätkevät sisäänsä. On sanottu, että sumuisina aamuna, kun veden pinta on kuin peili, voi nähdä hahmoja, jotka eivät kuulu tähän aikaan. Jotkut sanovat, että järven pohjalla lepää muistoja, jotka odottavat oikeaa hetkeä nousta pintaan. Onko kyse vain kansanperinteestä vai onko täällä jotain sellaista, mitä tiede ei pysty selittämään? Ehkäpä se on juuri tuo mystiikka, joka tekee tästä paikasta niin vetovoimaisen. Se antaa meille mahdollisuuden uskoa, että maailmassa on vielä jotain tuntematonta ja pyhää. Nyt kun olemme katsoneet menneisyyteen, haluan teidät katsomaan eteenpäin. Meillä on vielä pieni kävelymatka tuonne niityn yli, missä näkymä avautuu vielä upeampana. Kannustan teitä kävelemään hitaasti, tuntemaan maan jalkojenne alla ja katsomaan tarkasti ympärillenne. Ehkä teistä joku huomaa jotain sellaista, mitä minä en huomaa, tai tuntee sen saman kutsun, jonka minä tunsin ensimmäistä kertaa täällä ollessani. Olkaa uteliaita ja antakaa tämän paikan puhua teille. Mennäänpä nyt, katsotaan mitä seuraava mutka meille paljastaa, ja nautitaan tästä hetkestä, ennen kuin palaamme takaisin arjen kiireeseen. Seuratkaa minua.