Tove Jansson

*(Opas pysähtyy, kääntyy ryhmän puoleen ja hymyilee lempeästi. Hän elehtii kädellään ympärillä olevaa maisemaa, kenties merenrantaa tai taidegallerian hiljaista salaa.)* Katsokaa ympärillenne. Tuntukaaan tuo tuuli, tuo tietty suolaisuus ilmassa ja se tapa, jolla valo siivilöityy puiden läpi. Tervetuloa maailmaan, joka on yhtä aikaa lapsenomaisen viaton ja syvästi melankolinen. Me emme ole täällä vain katsomassa kuvia tai lukemassa kylttejä, vaan me olemme astumassa Tove Janssonin mielenmaisemaan. Tove ei ollut vain kirjailija tai kuvittaja, hän oli tarkkailija, joka näki arjen pienimmätkin ihmeet. Kun kuljemme näiden nähtävyyksien läpi, haluan teidän unohtavan hetkeksi kiireen. Kuvitelkaa itsenne pieneksi muumilaaksossa, missä suurin huoli on mahdollinen myrsky tai se, onko pannukakut jo valmiit. Mutta muistakaa, että tämän pehmeän pinnan alla sykkii vahva, itsenäinen ja joskus hyvinkin yksinäinen taiteilijasielu. Jos menemme syvemmälle Toven historiaan, huomaamme, että hänen taiteensa ei syntynyt tyhjiössä. Hän kasvoi Helsingin boheemissa taiteilijapiireissä, missä vapaus ja kurinalaisuus kulkivat käsi kädessä. Sota-ajat ja maailmanpoliittinen epävarmuus heijastuivat hienovaraisesti hänen teoksiin; Muumipeikkojen maailma on usein turvasatama, mutta sen rajojen ulkopuolella velloo tuntematon ja pelottava meri. Tove oli poikkeuksellinen nainen aikakaudellaan. Hän ei mahtunut muotteihin. Hän rakasti vapautta ja hiljaisuutta, ja juuri siksi hän löysi kotinsa Kustaanmiekasta ja myöhemmin pienestä saaristomökistään. Siellä, kaukana kaupungin melusta, hän hioi taitonsa ja loi hahmoja, jotka puhuttelevat meitä edelleen. Hänen kykynsä yhdistää pohjoismainen luonto ja eksistentiaalinen pohdinta teki hänestä maailmanlaajuisen ilmiön, vaikka hän itse suhtautui maineeseensa usein hienoisella ironialla. Mutta tässä on se pieni salaisuus, jota ei aina kirjoissa mainita. Moni meistä näkee Toven vain Muumien äitinä, mutta Tove itse piti usein kirjailijana olemistaan vain sivutuotteena. Hänen todellinen intohimonsa oli maalaaminen ja piirtäminen. Hän oli kapinallinen, joka uskalsi rakastaa ja elää omilla ehdoillaan. On kiehtovaa ajatella, kuinka hän loi nämä lempeät olennot, mutta itse oli luonteeltaan suora, jopa ankara ja äärimmäisen vaativa itselleen. Myytti Tove Janssonista on tarina rohkeudesta olla oma itsensä aikana, jolloin yhteiskunta odotti naiselta aivan muuta. Hänen elämänsä oli jatkuvaa tasapainoilua julkisuuden ja syvän yksityisyyden välillä, ja juuri tuo jännite antaa hänen teoksilleen sen ainutlaatuisen syvyyden, jota kutsumme nykyään muumifilosofiaksi. Nyt, kun me jatkamme matkaamme, haluan antaa teille pienen tehtävän. Kun katsotte seuraavassa kohteessa Toven teoksia tai hänen käyttämiään tiloja, älkää etsine vain tunnistettavia hahmoja. Etsikää se hiljaisuus, se yksinäisyys ja se valtava rakkaus luontoon, joka kaikessa on läsnä. Pysähtykää hetkeksi ja kysykää itseltänne, mikä teidän oma sisäinen muumilaaksonne on. Tove opetti meille, että on sallittua olla erilainen, pelätä ja silti jatkaa matkaa eteenpäin. Kiitos, kun kuljitte tämän pienen historian läpi kanssani. Mennäänpä nyt katsomaan, mitä kulman takaa löytyy.