Luku 1
*(Opas pysähtyy aukion keskelle, katsoo ympärilleen ja hymyilee ryhmälle. Hän elehtii kädellään ympäröiviä rakennuksia ja kaupungin sykettä.)*
Katsokaapa tätä paikkaa. Me seisoimme nyt Kössi Koskisen aukiolla. Ensi silmäyksellä se näyttää vain yhdeltä kaupungin monista urbaaneista levähdyspaikoista, mutta jos pysähdytte hetkeksi ja suljette silmänne, voitte melkein kuulla historian kaiun. Haistakaa tuo kaupungin tuoksu – sekoitus asfalttia, kahvia ja kenties pientä merellistä tai jokista raikkautta. Täällä, tämän nykyisen kivetyksen alla, lepää kerroksittain tarinoita, jotka on kirjoitettu hienolla käsinkirjoituksella ja karkealla työnteolla. Tämä aukio ei ole vain maamerkki, vaan se on kuin kaupungin muistiinpanemainen sivusto, jossa arkinen elämä ja suuret muutokset ovat kohdanneet vuosikymmenten ajan. Täällä on naurettu, kiistelty ja rakennettu tulevaisuutta.
Mutta kuka oikeastaan oli tämä Kössi Koskinen? Jos menemme syvälle historian hämäriin, löydämme hahmon, joka ruumiillisti aikansa kaupunkilaisuuden. Kössi ei ollut mikään hovimies tai suurvaltainen poliitikko, vaan pikemminkin kaupungin hermokeskuksen osa – mies, joka tunsi jokaisen kujan ja jokaisen kauppiaan. Hän edusti sitä työteliästä väestöä, joka nousi pienistä oloista ja loi itselleen nimen rehellisellä kaupankäynnillä ja sosiaalisella älykkyydellä. Tuohon aikaan, kun kaupunki laajeni ja teollisuus alkoi syödä tilaa vanhoilta puutaloryhmiltä, Kössin kaltaiset hahmot toimivat siltana vanhan maailman ja uuden ajan välillä. He olivat niitä, jotka pitivät huolta siitä, että yhteisöllisyys säilyi, vaikka ympärillä nousi tehdaspiippuja ja kivitaloja. Tämä aukio on kunnianosoitus juuri sille arkiselle sankaruudelle, joka rakentaa kaupungin identiteetin palanen palaselta.
Tämän aukion ympärillä liikkuu kuitenkin myös yksi pieni salaisuus, jota ei löydä virallisista oppaista. Paikalliset vanhukset kuiskaavat, että juuri tämän aukion pohjalla, ehkäpä jonkin vanhan kellariholvin alla, on säilynyt jotain Kössin aikakaudelta. Joidenkin mukaan hänellä oli täällä salainen kohtaamispaikka, eräänlainen epävirallinen kaupungin neuvosto, jossa ratkaistiin kiistoja kauan ennen kuin ne päätyivät virallisiin pöytäkirjoihin. On sanottu, että Kössi tiesi kaiken, mikä kaupungissa liikkui, ennen kuin se oli edes tapahtunut. Tämä myytti tekee aukiosta enemmän kuin vain fyysisen tilan; se tekee siitä mysteerin. Onko täällä vielä jälkiä siitä ajasta, jolloin luottamus ja kädenpuristus merkitsivät enemmän kuin sähköiset sopimukset? Se on kysymys, joka saa meidät katsomaan maata jalojemme alla hieman uteliaammin.
Nyt, kun olemme tunteneet tämän paikan sielun, haastan teidät tekemään pienen kokeilun. Kävelkää aukion ympäri, mutta älkää katsoko vain eteenpäin. Katsokaa rakennusten yläreunoja, ikkunoiden kehyksiä ja kiviä, jotka ovat kuluneet tuhansien askelten alla. Etsikää merkkejä siitä, miten aika on muovannut tätä kaupunkia. Kun jatkamme matkaamme, muistakaa Kössi Koskinen ja se ajatus, että jokainen meistä jättää jälkensä tähän kaupunkiin. Kiitos, kun kuljitte tämän pienen historiallisen kierroksen kanssani – liikutaanpa nyt eteenpäin ja katsotaan, mitä seuraava kulma meille paljastaa.
