Luku 1
*(Opas pysähtyy Hanuman Dhokan aukion reunalle, katsoo ympärilleen ja elehtii ryhmälle tulla lähemmäs. Ääni on rauhallinen, mutta intohimoinen.)*
Katsokaa ympärillenne. Tunnetteko te tämän ilman? Se on sekoitus suitsukkeita, vanhaa puuta ja tuhansien vuosien tomua, joka leijuu täällä Kathmanduun palatsialueella. Me seisomme nyt Hanuman Dhokan sydämessä, paikassa, jossa aika ei kulje suoraviivaisesti, vaan kiertää kehää kuin rukouspyörät temppeleiden ovilla. Kuulkaa kaupungin kohina taustalla, mutta pysähtykää hetkeksi tähän hiljaisuuteen, jota nämä massiiviset punatiiliset seinät ja taidokkaasti veistetyt puuikkunat vartioivat. Täällä, näiden pylväiden varjossa, ei ole kyse vain arkkitehtuurista, vaan siitä, miten jumalat ja kuninkaat ovat jakaneet saman tilan vuosisatojen ajan. Tervetuloa paikkaan, jossa historia ei ole kirjoissa, vaan se hengittää jokaisessa kaiverretussa puupalkissa.
Jos katsomme näitä rakennuksia tarkemmin, näemme Malla-dynastian perinnön. Palatsi ei syntynyt yhtenä kertana, vaan se on kasvanut orgaanisesti, kerros kerrokselta, kuin elävä organismi. Malla-kuninkaat olivat intohimoisia taiteen ja uskonnon suojelijoita, ja he kilpailivat keskenään siitä, kuka pystyttää loisteliaimman temppelin tai hienoimman pihan. Tämä paikka oli valtakunnan hermokeskus, jossa politiikka ja henkisyys kietoutuivat yhteen. On kiehtovaa miettiä, kuinka monet kohtalokkaat päätökset on täällä tehty ja kuinka monta juhlaa on vietty näissä sisäpihoissa. Vaikka vuoden 2015 maanjäristys jätti syviä arpia ja murenevia seiniä, palatsin sielu on säilynyt. Se on kestänyt dynastioiden vaihdot ja luonnonvoimat, ja jokainen korjaustyö on vain lisännyt uuden kerroksen tähän jatkumoon, jossa Newari-kansan käsityötaito loistaa yhä täydellisenä.
Mutta palatsin seinien sisällä asuu enemmän kuin vain kuninkaallisia muistoja. Täällä vallitsee salaisuuksien ja myyttien maailma. Sanotaan, että palatsin syvissä kellareissa ja piilotetuissa huoneissa on säilytetty esineitä, jotka eivät kuulu tähän maailmaan, ja että tietyt huoneet on suunniteltu niin, että vain puhtaat sydämet voivat astua niihin. Ja katsokaa tuota Hanumania, apinajumalaa, joka vartioi sisäänkäyntiä. Hän ei ole siellä vain koristeena, vaan hän on voimakas suojelija, joka karkottaa pahan energian. Paikalliset uskovat, että palatsin rakenteisiin on kudottu mantraja ja symboleita, jotka pitävät kaupungin tasapainossa. Onko kyse vain kansanperinteestä? Ehkä. Mutta kun seisotte täällä hämärässä, ja kuulette kaukaisen kellon soivan, on vaikea olla uskomaan, että jotain näkymätöntä tarkkailee meitä näiden ikkunoiden takaa.
Nyt, kun olemme kulkeneet historian ja myyttien läpi, haluan teidän tekevän yhden asian. Sulkekaa silmänne hetkeksi. Kuulkaa tuuli, joka puhaltaa läpi sisäpihojen, ja kuvitelkaa kaikki ne ihmiset, jotka ovat seisoneet täsmälleen tässä samassa pisteessä satoja vuosia sitten. Heillä oli samat pelot ja samat toiveet kuin meillä. Kun avaatte silmänne, katsokaa palatsia vielä kerran, mutta tällä kertaa älkää katsoko vain rakennusta, vaan katsokaa tarinaa, joka ei koskaan pääty. Olkaa hyvät ja seuraatte minua syvemmälle pihan puolelle, niin näyttelen teille ne yksityiskohdat, jotka useimmat turistit vain ohittavat. Mennään, historia odottaa.
