Luku 1
Tervetuloa mukaan, hyvät matkakumppanit. Pysähtykää hetkeksi ja hengittäkää syvään. Huomaatteko, miten täällä Nuuksionnevan tuntumassa ilma tuntuu erilaiselta? Me olemme nyt saapuneet paikkaan, jossa luonto ja ihmisen luoma taide eivät ainoastaan kohtaa, vaan ne keskustelevat keskenään. Katsokaa tätä rakennusta, Emmaa. Se ei ole mikään perinteinen, valkoinen galleriakuutio, vaan se istuu tähän maisemaan kuin se olisi aina kuulunut osaksi näitä metsiä. Täällä on sellaista hiljaista arvokkuutta, joka saa kävelyn hidastumaan ja ajatukset vaeltamaan. Me emme ole tulleet tänne vain katsomaan kuvia seinillä, vaan kokemaan tilan, joka on suunniteltu herättämään aistimme ja haastamaan käsityksemme siitä, mikä on kaunista.
Mutta ennen kuin astumme sisään, meidän on ymmärrettävä, mihin maaperään tämä museo on rakennettu. Tämä alue on osa Espoon historiallista sydäntä, jossa luonnonrauha on aina ollut arvossa. Kun puhutaan Emmasta, puhutaan samalla modernismin hengestä. Rakennus itsessään on kuin yksi suuri taideteos, joka kunnioittaa pohjoista valoa ja ympäröivää metsää. Historiallisesti ajateltuna tämä on jatkumoa sille suomalaiselle perinteelle, jossa arkkitehtuuri ei koskaan yritä voittaa luontoa, vaan pyrkii sulautumaan siihen. Museon synty on ollut matka kohti uutta tapaa kokea taidetta, siirtymistä pois jäykistä museoista kohti elämyksellisyyttä. Täällä moderni taide ei ole vain elitististä pähkäilyä, vaan se kytkeytyy syvälle meidän yhteiseen pohjoiseen identiteettiimme, jossa yksinkertaisuus ja aitous ovat kauneinta.
Nyt, jos katsotte tarkasti rakennuksen linjoja ja kuljemme hieman syvemmälle, voimme puhua siitä, mikä tekee tästä paikasta erityisen. Jokaisella museolla on omat salaisuutensa, ja Emman salaisuus on sen kyky muuttua. Se ei ole staattinen paikka. On sanottu, että tiettyinä vuodenaikoina, kun sumu nousee ympäröivistä maastoista ja valo lankeaa juuri oikeassa kulmassa lasipintoihin, rakennus tuntuu melkein katoavan näkyvistä. Syntyy illuusio siitä, että taide leijuu ilmassa keskellä metsää. Tämä on se myytti, jota täällä vaalitaan: raja todellisuuden ja kuvitellun välillä hämärtyy. Monet kävijät kertovat kokeneensa täällä eräänlaista meditatiivista rauhaa, jota on vaikea löytää kaupungin kiireestä. Se on kuin hiljainen sopimus taiteilijan ja katsojan välillä, jossa sanat jäävät pois ja tunteet ottavat vallan.
Siis, hyvät ystävät, nyt on aika astua sisään ja antaa uteliaisuuden johdattaa. Älkää yrittäkö analysoida jokaista teosta loogisesti, vaan antakaa niiden puhua teille. Kysykää itseltänne, mitä tunnette, kun seisotte näiden suurten teosten edessä samalla kun tiedätte, että vain muutaman metrin päässä on villi suomalainen luonto. Tämä on se kontrasti, joka tekee Emmasta ainutlaatuisen. Toivotan teille inspiroivan ja rauhoittavan kierroksen. Menkää nyt, tutkikaa, ihmetelkää ja ennen kaikkea, nauttikaa tästä hetkestä. Me palataan myöhemmin keskustelemaan siitä, mitä kukin teistä täällä löysi.
