Luku 1
(Opas pysähtyy polun varrella, ottaa syvään henkeä ja viittooen ryhmää lähemmäs valtavia, sammalpeitteisiä kivenlohkareita.)
Katsokaapa ympärillenne. Tuntuuko teistä, miten ilma täällä on erilaista? Tässä Muinaispuiston syleilyssä aika tuntuu pysähtyvän. Kun me seisomme näiden jättiläismäisten siirtolohkareiden keskellä, me emme ole vain metsässä, vaan me olemme keskellä valtavaa, luonnon muovaamaa katedraalia. Kuulkaa tuota hiljaisuutta, jota vain tuulen humina ja kaukainen linnunlaulu rikkovat. Nämä kivet, jotka näyttävät vain makaavan täällä rennosti, ovat itse asiassa todistaneet tuhansien vuosien vaihtumista. Ne ovat nähneet jäätiköiden vetäytyvän, ensimmäisten metsien nousevan ja ihmissukuun kuuluvan uteliaisuuden heräävän. Tervetuloa paikkaan, jossa luonnonvoimat ja ihmisen historia kietoutuvat yhteen niin tiiviisti, ettei niitä voi enää erottaa toisistaan.
Mutta mennäänpä syvemmälle siihen, mitä täällä on oikeasti tapahtunut. Jos katsomme näitä massiivisia kiviä, meidän on ymmärrettävä jääkauden valtava voima. Noin kymmenen tuhatta vuotta sitten täällä vallitsi kylmyys, jota me emme pysty edes kuvittelemaan. Valtavat jäämassat, kilometrien paksuiset, vyöryivät hitaasti etelään ja raastivat maata, repien irti näitä lohkareita ja kuljettaen niitä mukanaan kuin pikkukiviä. Kun jää lopulta suli, se jätti jälkeensä tämän surrealistisen maiseman. Mutta ihminen ei jättänyt tätä paikkaa yksin. Muinaispuiston kaltaiset alueet olivat varhaisille asukkaillesi pyhiä. Täällä ei vain asuttu, vaan täällä kunnioitettiin luonnonvoimia. Kivet eivät olleet vain materiaalia, vaan ne olivat maamerkkejä, rajoja ja kenties jopa portteja toiseen maailmaan. Arkeologiset löydöt ja perinteet kertovat meille, että tällaiset paikat toimivat kohtaamispaikkoina, joissa on tehty sopimuksia, uhrattu saaliin puolesta ja tarkkailtu tähtitaivasta navigoidakseen tuntemattomissa maastoissa.
Tämän paikan ympärille on kuitenkin kasvanut tarinoita, joita historiankirjat eivät aina pysty selittämään. Paikalliset legendat kertovat, että osa näistä suurista kivistä ei päätynyt tänne jään mukana, vaan ne on siirretty ihmiskäden tai jopa yliluonnollisten voimien toimesta. On sanottu, että tietyissä kohdissa puistoa kiviin on kätketty salaisuuksia, jotka paljastuvat vain niille, jotka osaavat kuunnella metsää oikein. Sanotaan, että tässä hiljaisuudessa voi kuulla kaikuja menneistä sukupolvista, jotka ovat hakeutuneet näiden lohkareiden suojaan suojaa ja turvaa etsien. Onko kyse vain mielikuvituksesta? Ehkä. Mutta kun seisoo yksin näiden kivijättien välissä hämärän aikaan, on vaikea olla uskomatta, että täällä asuu jokin muinainen henki, joka vahtii tätä maata ja muistuttaa meitä siitä, kuinka pieniä me olemme suuren ajan virrassa.
Nyt minä ehdotan teille yhtä asiaa. Kun me jatkamme matkaamme eteenpäin, jättäkää kiire ja puhe hetkeksi taaksen. Etsikää itsellenne yksi kivi, joka puhuttelee teitä, laskekaa kätensä sen viileälle, karhealle pinnalle ja tuntekaa se valtava energia, joka on tallentunut siihen tuhansien vuosien aikana. Anna sen kiven kertoa sinulle oma tarinansa. Me jatkamme matkaamme hitaasti, ja kun saavumme polun päähän, meillä on jokaisella mukana pala tätä muinaista rauhaa. Olkaa varovaisia askeleidenne kanssa, sillä täällä jokainen sammalpeitteinen kivi on osa suurempaa palapeliä, jota me vasta opettelemme lukemaan. Mennäänpä, katsotaan mitä seuraavan mutkan takana odottaa.
