Luku 1
*(Opas pysähtyy Itäkeskuksen vilinään, ottaa rennon asennon ja pyyhkäisee kätensä vaatteisiin, katsoen ympärilleen kauppakeskuksen neonvalojen ja ihmisvirran keskellä. Hän hymyilee pienesti ja madaltaa ääntään, jotta ryhmä keskittyy.)*
Katsokaa ympärillenne. Me olemme tässä Itäkeskuksen sydämessä, missä kiire on lähes käsin kosketeltavaa. Ihmiset kulkevat ohi puhelimiinsa tuijottaen, ostoskassit kolisevat ja taustalla soi kauppakeskuksen tasainen humina. Mutta jos me pysähdymme hetkeksi tässä, aivan Itäkeskuksen Apteekin edessä, voimme kokea jotain erilaista. Täällä, valkoisten hyllyjen ja kliinisen puhtauden keskellä, on kyse jostain paljon suuremmasta kuin vain reseptien lunastamisesta. Täällä kohtaa moderni kaupunkisuunnittelu ja se ikiaikainen tarve hakea apua, terveyttä ja lohtua. Tunnustakaa tuo tuoksu, tuo hienovaraisesti ilmassa leijuva antiseptinen ja puuterinen aromi, joka on pysynyt lähes samana vuosisatoja, vaikka ympäristö on muuttunut täysin.
Jos me kelaamme aikaa taaksepäin, meidän täytyy unohtaa nämä betoniseinät ja liukuportaat. Ennen kuin Itäkeskus nousi tähän, tämä alue oli Itä-Helsingin laidalla sijaitsevaa metsää, peltoja ja pieniä kyliä. Apteekki instituutiona on aina ollut kaupungin ankkuri, paikka, jonne tultiin, kun kaikki muu epäonnistui. Kun Itäkeskus rakennettiin 70-luvulla visionäärisenä kauppakeskuksena, apteekki ei ollut vain liikkeen nimi, vaan osa uudenlaista yhteiskunnallista kokeilua. Haluttiin luoda kaikki saman katon alle, ja apteekki sijoitettiin strategisesti niin, että se palvelisi tuhansia uusiin lähiöihin muuttaneita ihmisiä. Se oli osa sitä suurta kaupungistumisen aaltoa, jossa perinteinen kyläapteekki muuttui moderniksi terveyspalveluksi. Se on nähnyt Helsingin kasvun, Itä-Helsingin identiteetin muodonmuutoksen ja sen, miten meidän suhteemme lääkkeisiin ja hyvinvointiin on muuttunut alkukantaisesta parantamisesta tarkkaan säädeltyyn tiedeeseen.
Mutta tässä on se juttu, mitä ei kirjoiteta virallisiin esitteisiin. Jokaista tällaista paikkaa ympäröi tietty mystiikka. Sanotaan, että apteekin hyllyjen takana, noissa varastoissa, missä valo ei koskaan oikein osu seiniin, säilytetään muistoja kaupungin kaikista salaisuuksista. Ajatelkaa sitä määrää ihmisiä, jotka ovat tulleet tänne epätoivoisina, kuiskaillen vaivojaan, joita he eivät uskaltaneet kertoa kenellekään muulle. Apteekkarit ovat olleet kaupungin hiljaisia kuuntelijoita, tietäen tarkalleen, milloin kaupungissa on flunssakausi ja milloin stressi iskee ihmisiin. On liikuttanut mieleni ajatus, että näiden modernien valojen alla sykkii vanha, lähes alkemistinen perinne. Se on se salainen tieto siitä, miten oikea yhdistelmä aineita voi muuttaa ihmisen mielialan tai pelastaa hengen, ja tämä tieto on siirtynyt sukupolvelta toiselle, vaikka ympäristö on vaihtunut puupaneeleista lasiin ja teräkseen.
Joten, kun te seuraavan kerran astutte tuon oven läpi, älkää vain kävelkö hyllyjen välissä. Pysähtykää hetkeksi ja tuntekaa se jatkumo, joka kulkee tästä pisteestä suoraan takaisin historian hämäriin. Me emme ole vain ostamassa vitamiineja tai särkylääkettä, vaan olemme osa pitkää ketjua ihmisistä, jotka etsivät parannusta. Itäkeskuksen Apteekki on enemmän kuin kauppa; se on kaupunkikudoksen solmu, jossa terveys ja arki kohtaavat. Kiitos, että kuljitte tämän pienen matkan kanssani. Nyt, jos teillä on kysymyksiä tai haluatte suunnata seuraavaan kohteeseen, olkaa hyvä ja seurakaa minua.
