Luku 1
(Opas pysähtyy mäen rinteelle, ottaa lyhyen tauon ja katsoo ympärilleen, ennen kuin kääntyy ryhmän puoleen rauhallisella, mutta kutsuvalla äänellä.)
Katsokaa ympärillenne. Tuntuuko teistä, miten ilma muuttuu täällä ylhäällä? Me seisomme nyt Viholaistenmäellä, paikassa, jossa luonto on ottanut vallan, mutta jossa maa itse kantaa vielä muistoja. Kun suljette silmänne ja kuuntelette tuulen huminaa näissä puissa, on helppo kuvitella, ettei tämä ole vain rauhallinen metsäkohteessa, vaan strateginen piste. Täältä on nähty, täältä on tarkkailtu ja täältä on odotettu. Tämän mäen nimi ei ole syntynyt sattumasta; se kantaa mukanaan varovaisuutta, pelkoa ja ehkäpä ripaus vanhaa vihaa. Se on paikka, jossa maiseman avaruus on ollut sekä lahja että kirous, riippuen siitä, kummalla puolella rintamaa on seissyt.
Mennään nyt syvemmälle historiaan. Viholaistenmäki on osa sitä näkymätöntä verkostoa, joka on määritellyt alueemme turvallisuutta vuosisatojen ajan. Kun puhutaan vihollisista, ei puhuta vain yhdestä sodasta, vaan jatkumosta. Strategisesti tällaiset korkeuskohdat olivat elintärkeitä. Kuvitelkaa itsenne sotilaaksi tai vartijaksi satojen vuosien takaisin: täällä ylhäällä näitte vihollisen liikkeet kauan ennen kuin he pääsivät lähelle kyliä tai linnoituksia. Täällä on valvottu teitä, joita pitkin armeijat ja kauppiaat kulkivat. Historia ei ole täällä kirjoitettu suuriin kirjoihin, vaan se on kaiverrettu maastoon. Jokainen kivi ja jokainen notkelma on toiminut suojana tai väijytyspaikkana. On kiehtovaa ajatella, kuinka moni ihminen on seissyt juuri tässä pisteessä, sydän lyöden kovaa, kaukaisuuteen tuijottaen ja toivoen, ettei horisontissa näkyisi vihollisen merkkejä.
Mutta historian faktojen takana asuu aina myytti. Paikallisten keskuudessa on kuiskattu, että Viholaistenmäki ei ole täysin tyhjä. Sanotaan, että täällä asuu vielä niiden kaikuja, jotka eivät koskaan palanneet kotiin. Jotkut uskovat, että mäen nimi ei viittaa vain fyysisiin armeijoihin, vaan johonkin syvempään, ehkäpä vanhoihin kiistoihin tai jopa henkimaailman voimiin, jotka vartioivat tätä kukkulaa. Onko täällä oikeasti vaellettu haamuja, vai onko kyse vain siitä, miten luonto ja hiljaisuus vaikuttavat ihmismieleen? Usein sanotaan, että kun sumu nousee laaksoon ja peittää näkyvyyden, mäen huipulla voi tuntea olevansa seurattuna. Se on se mystiikka, joka tekee tästä paikasta enemmän kuin vain maantieteellisen kohokohteen; se on elävä muistomerkki ihmisluonnon varjoisille puolille.
Nyt kun olemme imeneet itsemme tähän tunnelmaan, kannustan teitä kävelemään vielä hetken omillanne. Menkää huipulle, pysähtykää ja katsokaa alas laaksoon. Mietikää, mitä te itse näkisitte täältä, jos maailma olisi taas täynnä uhkia ja salaisuuksia. Tunnetehan te nyt, että tämä mäki ei ole vain maata ja puita, vaan se on kerroksellinen tarina, joka odottaa kuuntelijaa. Kiitos, että kuljitte tämän pienen historian polun kanssani. Nauttikaa rauhasta, sillä se on tämän paikan suurin voitto kaikista menneistä taisteluista.
