Blue Eye

(Opas pysähtyy, ottaa hitaan hengenvieteen ja viittoo ryhmää lähemmäs veden rajaa. Hän puhuu rauhallisesti, mutta intohimolla, antaen ympäristön äänien täyttää tauot.) Katsokaa tätä. Oletteko koskaan nähneet vettä, joka näyttäisi siltä, kuin joku olisi kaatanut tähän maahan valtavan määrän sähkönsinistä mustetta? Tervetuloa Blue Eyeen, eli Siniseen silmään. Kun seisomme tässä, tunnetteko te sen viileyden, joka nousee vedestä, vaikka ympärillä olisi kuuma päivä? Se on melkein kuin luonnon oma hengitys. Täällä, keskellä tätä vehreyttä, vesi ei vain virtaa, se sykkii. Se on täydellinen ympyrä, syvä ja läpitunkematon, joka katsoo meitä takaisin kuin valtava, kirkas silmä. On jotain hätkähdyttävää siinä, miten vesi on niin kirkasta, että näemme syvyyksiin, mutta samalla tunnemme, ettei pohja ole koskaan todella tavoitettavissa. Mutta mennäänpä hetkeksi syvemmälle siihen, mitä tämä paikka oikeasti on. Geologisesti katsottuna olemme yhden maanalaisen joen lähteellä. Täällä vesi purkautuu valtavalla voimalla karstimaaperän läpi, ja se on puhdistunut matkallaan kiven läpi niin täydellisesti, että se saa tämän surrealistisen värinsä. Historiallisesti tämä alue on ollut elintärkeä. Ihmiset ovat tienneet tämän lähteen olemassaolosta vuosisatojen ajan, ja se on toiminut kiintopisteenä ja selviytymisen takuuna karussa ympäristössä. Kuvatkaa itsellenne aikaa, jolloin täällä ei ollut turistikylttejä tai polkuja, vaan vain metsää ja tämä yksi, mystinen piste, josta elämä virtasi. Se on ollut paikka, jossa luonnonvoimat ja ihmisen perustarpeet ovat kohdanneet. Tällaiset lähteet ovat usein toimineet rajoina tai pyhinä paikkoina, koska niiden jatkuva virtaus on tuntunut lähes ihmeelliseltä aikana, jolloin veden saatavuus oli epävarmaa. Ja tästä tulee se kaikkein mielenkiintoisin osa, eli ne tarinat, joita ei löydy oppikirjoista. Paikalliset legendat kertovat, että tämä ei ole vain geologinen muodostelma, vaan portti johonkin muuhun. On sanottu, että Sininen silmä on yhteys alapuoliseen maailmaan, ja että se vartioi alueen salaisuuksia. Vanhat myytit puhuvat henkiolennoista, jotka asuvat syvyyksissä ja jotka voivat antaa näkyjä tai varoituksia niille, jotka osaavat kuunnella. Jos pysytte tässä ihan hiljaa, ehkä voitte kuulla, kuinka vesi kuiskailee. Monet uskovat, että vesi kantaa mukanaan muistoja kaikista niistä ihmisistä, jotka ovat täällä käyneet satojen vuosien aikana. Se on kuin luonnon oma arkisto, joka tallentaa jokaisen kyyneleen ja jokaisen naurun, joka on veden äärellä koettu. Nyt, kun katsotte vielä kerran tuota syvää sinisyyttä, kysykää itseltänne: mitä te näkitte? Onko se vain vettä ja kiveä, vai tunnetteko te sen saman vetovoiman, joka on houkutellut ihmisiä tänne sukupolvesten ajan? Kehotan teitä nyt laskemaan katseenne alas ja nauttimaan tästä hetkestä. Älkää kiirehtikö. Anna tämän paikan rauhan laskeutua ylleenne. Kun jatkamme matkaamme, ottakaa tämä tunne mukaanne, se muistutus siitä, että maailmassa on vielä paikkoja, jotka ovat pysyneet muuttumattomina, vaikka kaikki ympärillämme olisi kääntynyt ylösalaisin. Kiitos, että kuljitte kanssani tämän pienen ihmeen äärellä.