Fuji Biyori

(Opas pysähtyy, kääntyy ryhmän puoleen ja viittoo kädellään kohti avautuvaa maisemaa. Hän hymyilee rauhallisesti ja laskee ääntään hieman, jotta ryhmä keskittyy.) Katsokaa tätä. Vain me ja tämä hetki. Tiesittekö, että japaniksi ”Fuji Biyori” ei tarkoita vain säätyyppiä, vaan se on tila? Se on se harvinainen, kirkas päivä, jolloin vuori päättää paljastaa itsensä pilviverhon takaa ja antaa meille lupansa nähdä sen täydellisenä. Hengittäkää syvään. Tunnetteko tämän viileyden ilmassa? Se on samaa puhdasta vuoristoilmaa, jota täällä on hengitetty vuosisatoja. Tässä kohdassa maailma tuntuu pysähtyvän. Kaikki kaupungin melu, kiire ja neonvalot jäävät taaksemme, ja jäljelle jää vain tämä valtava, symmetrinen hiljaisuus. Tervetuloa paikkaan, jossa luonto ja henkisyys kohtaavat tavalla, jota on vaikea selittää sanoilla, mutta helppo tuntea sydämellä. Mutta mennään hetkeksi taaksepäin, aikaan ennen turistibusseja ja selfie-keppejä. Fuji ei ole japanilaisille vain vuori, se on kansakunnan sielu ja historian hiljainen todistaja. Vuosisatojen ajan tämä huippu on toiminut majakkana sekä fyysisesti että henkisesti. Edo-kaudella, kun Japani oli suljettu muulta maailmalta, Fuji nousi taiteen ja runouden keskiöön. Muistakaa kuuluisa ukiyo-e-taide, ne puupiirrokset, joissa vuori toistuu eri kulmista ja eri vuodenaikoina. Taiteilijat, kuten Hokusai, eivät vain kuvanneet maisemaa, vaan he yrittivät vangita vuoren jumalallisen olemuksen. Se oli symboli pysyvyydestä maailmassa, joka muuttuu jatkuvasti. Täällä, missä me nyt seisomme, on kulkenut tuhansia pyhiinvaeltajia. He eivät nousseet huipulle urheilusuorituksena, vaan nöyränä rukouksena, kantaen mukanaan toiveitaan ja pelkojaan, uskoen että mitä korkeammalle nousee, sitä lähemmäksi taivasta ja jumalia pääsee. Tähän liittyy tietysti myös salaisuuksia, joita ei kirjoiteta kaikkiin oppaisiin. Fuji ei ole vain kaunis, se on pelätty. Se on tulivuori, joka on muistuttanut ihmisiä pienuudestaan rajuilla purkauksillaan. Siksi vuoren ympärille syntyi myyttejä ja kultteja. Kerrotaan, että vuoren sisällä asuu Konohanasakuya-hime, kukkien prinsessa, joka suojelee vuorta ja pitää sen raivon kurissa. On sanottu, että vain puhtaalla sydämellä tuleva näkee vuoren todellisen kasvonsa. Joskus, kun sumu laskeutuu juuri oikealla tavalla, paikalliset sanovat vuoren ”leikkivän piilosta”. Se on muistutus siitä, että vaikka me yritämme hallita maailmaa kartoilla ja aikatauluilla, Fuji on silti oman tahtonsa herra. Se näyttäytyy vain silloin, kun se itse haluaa. Joten, kun katsotte nyt tuota huippua, älkää vain ottako valokuvaa. Sulkekaa silmänne hetkeksi. Kuunnelkaa tuulen huminaa ja tunkakaa se valtava voima, joka lepää tuon lumen alla. Meillä on nyt se harvinainen Fuji Biyori, se täydellinen hetki. Älkää kiirehtikö. Anna tämän näkymän imeytyä teihin, jotta voitte viedä tämän rauhan mukananne takaisin arkeen. Kun lähdemme täältä, muistakaa että vuori pysyy, vaikka me kuljemme ohi. Olkaa kiitollisia siitä, että tänään se päätti puhua meille. Mennäänpä nyt rauhallisesti eteenpäin, mutta pitäkää katseenne vielä hetki tuolla ylhäällä.