Kontulan Kuningas

(Opas pysähtyy, kääntyy ryhmää kohti ja viittoo kädellään ympäröivää maisemaa. Hänellä on yllään kulunut retkikeppu ja katseessa uteliaisuutta.) Katsokaa ympärillenne. Me seisomme nyt paikassa, missä Itä-Helsingin betoninen arki ja villi luonto kohtaavat. Täällä Kontulassa on jotain sellaista, mitä ei löydä oppaista tai kaupungin virallisista esitteistä. Huomaatteko, kuinka ilma tuntuu täällä erilaiselta? Kun kuljemme syvemmälle metsän siimekseen, kaupungin melu vaimenee ja tilalle tulee hiljaisuus, joka tuntuu melkein odottavan jotain. Me emme ole tulleet tänne vain kävelylle, vaan etsimään jotain, mitä kutsutaan Kontulan Kuninkaaksi. Se ei ole mikään historian kirjaan merkitty hallitsija, vaan urbaani legenda, joka on kasvanut tähän maastoon kuin sammal kiviin. Se on tarina yksinäisyydestä, taiteesta ja halusta jättää jälki maailmaan, vaikka kukaan ei pyytäisi. Jos menemme historian syvään päätyyn, meidän on ymmärrettävä, mitä Kontula on ollut. Tämä alue on rakennettu aikanaan modernin kaupunkisuunnittelun ihanteiden mukaan, tehokkuuden ja massatuotannon aikakaudella. Mutta kun ihminen rakentaa betonisia laatikoita, sielu alkaa etsiä pakopaikkaa. Kontulan Kuningas syntyi juuri tästä ristiriidasta. Hän oli mies, joka päätti luoda oman valtakuntansa metsän syliin, kaukana byrokraatista ja järjestyksestä. Hän ei hallinnut armeijoilla, vaan kekseliäisyydellä ja löytötarvikkeilla. Vuosikymmenten saatossa hän muokkasi ympärillään maailman, joka oli sekoitus romua, luontoa ja puhdasta mielikuvitusta. Se oli eräänlainen itähelsinkiläinen Versailles, mutta tehty kierrätysmateriaaleista ja rakkaudesta vapauteen. Se kertoo meille siitä ikuisesta ihmisen tarpeesta hallita edes pientä palaa maailmaa täysin omilla ehdoillaan. Mutta tässäpä se jännittävä puoli on: Kontulan Kuningas on yhtä aikaa sekä todellinen että myytti. Moni on kertonut nähneensä hänen rakennelmansa, omituiset veistoksensa tai kuuleneensa hänen äänensä tuulessa. Salaisuus piilee siinä, että kuningas ei halunnut tulla löydetyksi, mutta hän halusi tulla muistetuksi. Hänen valtakuntansa oli tarkoitettu vain niille, jotka osaavat katsoa pintaa syvemmälle. Legendan mukaan hän tiesi metsän jokaisen polun ja jokaisen salaisen kolon. Hän oli kaupungin näkymätön vartija, joka muistutti meitä siitä, että betoniviidakon keskelläkin voi elää täysin omavaraisesti ja villisti. Kuningas muuttui ajan myötä enemmänkin symboliksi kuin ihmiseksi; hänestä tuli tarina siitä, miten voi kadota näkyvistä pysyen silti läsnä. Nyt, kun meidän matkamme tässä kohdassa päättyy, haluankin haastaa teidät. Kun lähdette täältä takaisin arkeenne, metroon ja kiireeseen, älkää unottako tätä tunnetta. Kontulan Kuningas ei ole vain paikka tai ihminen, vaan se on muistutus siitä, että jokaisen meidän sisällämme on pieni kapinallinen, joka haluaisi rakentaa oman valtakuntansa. Seuraavan kerran, kun kuljette ohi harmaan seinän tai tiheän pensasaidan, pysähtykää hetkeksi. Katsokaa tarkasti. Ehkä tekin löydätte oman kuninkaanne tai kenties jättätte itse pienen vihjeen seuraavalle etsijälle. Kiitos, että kuljitte kanssani tämän polun, ja pidetään tämä pieni salaisuus vielä hetken itsellämme.