Luku 1
*(Opas pysähtyy, kääntyy ryhmän puoleen ja laskee äänensä hieman, jotta ympäröivä kaupungin melu jää taustalle. Hän elehtii kädellään kohti Sailor's-kohdetta.)*
Katsokaa tätä paikkaa. Tunnetteko te sen? Tuon suolaisen tuoksun, joka tuntuu viipyvän ilmassa, vaikka meri on jo pienen matkan päässä? Täällä, Sailor’sin ympärillä, aika tuntuu hidastuvan. Jos suljette silmänne hetkeksi, voitte melkein kuulla kaukaisten satamatorvien kaiun ja raskaan hamppuköyden kirskunnan laituria vasten. Tämä ei ole vain rakennus tai nähtävyys, vaan se on kuin ankkuri, joka pitää meidät kiinni menneisyydessä. Täällä on aina vallinnut tietty sähköinen tunnelma; sekoitus kaipuuta, jännitystä ja sitä tiettyä karuutta, joka kuuluu vain niille, jotka ovat viettäneet kuukausia horisontin takana, missä taivas ja meri sulautuvat yhdeksi.
Mennäänpä nyt syvemmälle siihen, mistä tämä kaikki alkoi. Historiallisesti katsottuna tämä alue on ollut kaupungin sykkivä sydän, portti maailmalle. Kun puhumme merimiehistä, emme puhu vain työläisistä, vaan maailman ensimmäisistä globaaleista kansalaisista. Täällä Sailor’s toimi solmukohtana, jossa kohtasivat kaukaiset kulttuurit, eksoottiset mausteet ja tarinat, joita kukaan ei uskonut, mutta joihin kaikki halusivat uskoa. Kuvatkaa mielessänne 1800-luvun loppu: satama on täynnä purjelaivoja, jotka ovat juuri palanneet pitkiltä reiteiltä Itä-Aasiasta tai Amerikoista. Merimiehet tulivat tänne purkamaan eivät vain lastiaan, vaan myös kokemuksiaan. Täällä on solmittu sopimuksia, käyty kovia väittelyitä ja jaettu viimeiset kolikot ennen seuraavaa purjehdusta. Arkkitehtuurissa näkyy vielä se aikakausi, jolloin kestävyys oli tärkeämpää kuin koristeellisuus, sillä täällä piti kestää kovaa käyttöä ja meren raivokasta kosteutta.
Mutta kuten jokaisessa satamakaupungissa, myös täällä on omat salaisuutensa. Kertomukset kertovat, että Sailor’sin seinien sisällä on säilynyt enemmän kuin vain muistoja. Legendojen mukaan täällä on pidetty kirjanpitoa asioista, joita ei koskaan kirjattu virallisiin satamalokeihin. Puheisiin on liu’utettu vihjeitä kadonneista lasteista ja salaisista reiteistä, joita vain kokeneimmat kapteenit tunisivat. Sanotaan, että tietyissä kulmissa voi edelleen kuulla kuiskausten kaltaista puhetta, kun vanhat sielut muistelevat myrskyjä, joista he selviytyivät vain ihmeen kaupalla. Onko kyse vain kaupunkimyyteistä? Ehkä. Mutta kun katsoo noita kuluneita puupintoja ja varjoisia nurkkia, on vaikea olla uskomatta, että täällä on kätkettynä tarinoita, joita ei ole koskaan kerrottu ääneen.
Nyt, kun olemme kulkeneet tämän historian läpi, haluan teidät katsomaan tätä kohdetta uudestaan. Älkää katsoko sitä vain kivinä tai puuna, vaan katsokaa sitä elävänä organismina, joka on imenyt itseensä tuhansien ihmisten kohtaloita. Kannustan teitä kävelemään ympärien hitaasti ja etsimään ne pienet yksityiskohdat, ne kulumat ja naarmut, jotka kertovat oikeasta elämästä. Mietikää, kuka teistä olisi ollut se rohkea merimies, joka on astunut täällä sisään, ja mitä hän olisi tuonut mukanaan kaukaisilta mailta. Kiitos, että kuljette kanssani tämän matkan. Nyt on teidän vuoronne löytää omat salaisuutenne tästä paikasta.
