Storyville

(Opas pysähtyy, katsoo ympärilleen ja laskee äänensä hieman, ikään kuin kertoisi yhteistä salaisuutta.) Katsokaa ympärillenne. Nyt me seisomme New Orleansin sydämessä, mutta jos suljettaan silmänne ja annatte kaupungin kostean ilman ja kaukaisen trumpetin soiton viedä mennessään, voitte melkein haistaa sen. Sen sekoituksen halvalle hajuvedelle, tupakalle ja makealle bourbonille. Tervetuloa Storyvilleen. Tämä ei ollut vain kaupunginosa, vaan se oli maailma omassa kuplassaan. Kuvitelkaa katuja, joiden varrella loisti neonvalojen esiasteet ja joista kuului naurua, riitaa ja sellaista musiikkia, jollaista maailma ei ollut vielä koskaan kuullut. Se oli paikka, jossa säännöt olivat erilaisia, missä yö ei koskaan päättynyt ja missä jokaisella kulmalla oli oma, usein synkkä tai sähköinen tarinansa. Mutta mennäänpä syvemmälle siihen, mitä Storyville oikeastaan oli. Vuonna 1897 kaupunki teki erikoisen päätöksen: he eivät yrittäneet kitkeä pois kaupungin ”synteettisiä nautintoja”, vaan he lokaloivat ne yhteen tiettyyn kortteliin. Syntyi ”red light district”, joka oli tavallaan kaupungin virallinen syntien kauppa. Se oli kurioosi kokeilu, jossa prostituutio oli säädeltyä ja valvottua. Mutta tässä kohtaa historia antaa meille jotain paljon arvokkaampaa kuin skandaaleja. Storyville oli nimittäin jazzin kehto. Nuoret muusikot, kuten nuori Louis Armstrong, löysivät täältä työtä soittaakseen saloonien ja bordellien salongeissa. Siellä, näiden seinien sisällä, ragtime ja blues kohtasivat eurooppalaisen harmonian. Se oli sosiaalinen sulatusuuni, jossa eri rotujen ja taustojen ihmiset kohtasivat musiikin kautta tavalla, joka oli muualla kaupungissa täysin mahdotonta. Storyville ei siis ollut vain paikka halvoille nautinnoille, vaan se oli laboratorio, jossa syntyi moderni amerikkalainen musiikki. Tietysti Storyvillen ympärillä pyörii valtavasti myyttejä. Sanotaan, että jokaisella talolla oli oma koodistonsa ja että Madamet, jotka pyörittivät näitä taloja, olivat kaupungin todellisia valtiaita, jotka tiesivät jokaisen poliisipäällikön ja poliitikon salaisuudet. On kertomuksia salaisista käytävistä ja ovista, jotka johtivat suoraan kadulle, jotta asiakkaat voisivat poistua huomaamatta. Mutta suurin myytti on ehkä se, että Storyville olisi ollut vain rappiota. Todellisuudessa se oli äärimmäisen organisoitunut koneisto. Se oli paikka, jossa rahan ja vallan hierarkiat kääntyivät päälaelleen: nuori trumpetisti saattoi olla illan kuningas, vaikka hänellä ei olisi ollut senttiäkään taskussaan. Se oli kaupungin hämärä peili, joka näytti New Orleansin todellisen, monikulttuurisen kasvot. Sitten tuli vuosi 1917. Sotilashallinto puuttui peliin, moralistit voittivat ja Storyville suljettiin kertaheitolla. Rakennuksia purettiin ja kadut nimettiin uudelleen, mutta katsokaa tarkkaan. Vaikka bordellit katosivat, henki jäi elämään. Se siirtyi Bourbon Streetille ja muihin kaupungin kolkkiin, muuttuen sellaiseksi jazz-perinnöksi, jota tulinne tänne ihailemaan. Storyville oli vain lyhyt välivaihe historiassa, mutta ilman sitä New Orleans ei olisi koskaan löytänyt omaa sieluaan. Joten kun kävelette tästä eteenpäin, kuunnelkaa tarkkaan. Ehkä kuulete vielä kaiun siitä vanhasta, kielletystä musiikista, joka kerran täytti nämä kadut.