Luku 1
*(Opas pysähtyy Robert’s Coffee Jugendin eteen, ottaa rennon asennon ja katsoo ryhmää lämpimästi hymyillen. Hän viittoo kädellään rakennuksen julkisivua.)*
Katsokaa ympärillenne. Tuntuuko siltä, että astumme juuri oven läpi johonkin aivan muuhun kuin tavalliseen kahvilaan? Täällä, Helsingin sydämessä, kaupungin kiireen keskellä, on tämä saareke. Heti kun astutte sisään, huomaatte, kuinka maailma ympärillänne hiljenee. Tuoksuu vastajauhattu kahvi, vanha puu ja ripaus historiaa. Katsokaa noita korkeita huoneita, koristeellisia yksityiskohtia ja sitä pehmeää valoa, joka siivilöityy sisään. Tämä ei ole vain paikka ottaa kofeiinishokki, vaan tämä on aikamatka. TäälläJugend-tyyli ei ole vain pintakuori, vaan se on tunne. Se on sitä hienostuneisuutta ja romanttista kaipuuta, jota 1900-luvun alun Helsinki hengitti, kun kaupunki muuttui moderniksi eurooppalaiseksi metropoliksi.
Jos menemme syvemmälle historiaan, meidän on puhuttava jugendista, eli art nouveau'sta. Noin sata vuotta sitten arkkitehtuuri halusi murtautua irti jäykistä säännöistä. Sen sijaan, että olisi vain kopioitu antiikin Kreikkaa, haettiin inspiraatiota luonnosta: kasveista, aalloista ja orgaanisista muodoista. Tämä rakennus on täydellinen esimerkki siitä aikakaudesta, jolloin koti ja julkinen tila suunniteltiin kokonaisvaltaisiksi taideteoksiksi. Jokainen lista, jokainen kaari ja jokainen yksityiskohta on mietitty. Kuvitelkaa hetki Helsinki vuonna 1910. Kadulla kuuluu hevoskärryjen kopina ja miehet kulkevat silinterihatut päässään. Tällaiset tilat olivat kaupungin älyllisen ja taiteellisen elämän keskuksia. Täällä on keskusteltu politiikasta, taiteesta ja tulevaisuuden visioista samalla, kun kahvikupit ovat höyryäneet pöydillä. Rakennuksen henki kantaa mukanaan tätä bourgeois-henkistä arvokkuutta, mutta samalla se on kutsuva.
Mutta tiedättekö, mikä tässä paikassa on kaikkein kiehtovinta? Se on se hiljainen tarina, joka jää seinien väliin. Monet sanovat, että tällaisissa vanhoissa taloissa asuu menneiden aikojen kaikuja. Legendojen mukaan näissä korkeissa huoneissa on viipynyt kaupungin salaisimpia keskusteluja – ehkäpä täällä on suunniteltu jotain, mikä muutti Helsingin kulkua, tai kenties täällä on kohdattu rakastavaisia, joiden suhde oli aikakaudellaan kielletty. On jotain mystistä siinä, miten valo leikkii näillä seinillä iltapäivän aikaan. Se on kuin rakennus itsessään kertoisi meille, ettei kaikki ole sitä, miltä näyttää. Jugend-arkkitehtuuri pyrki tuomaan sielun takaisin rakentamiseen, ja kun istutte noissa pehmeissä tuoleissa, saattatte tuntea sen sielun myös itse. Se on rauhoittava, lähes suojeleva tunne.
Nyt, kun olemme tunnistaneet tämän paikan historian ja mystiikan, ehdotan, että annamme puheiden tulla ja annamme aistien puhua. Menkää sisään, valitkaa itsellenne paras kulma ja tilatkaa kuppi jotain lämmintä. Kun istutte siellä, älkää vain katso ympärillenne, vaan yrittäkää kuulla ne kaikki keskustelut, joita näissä seinissä on käyty viimeisen sadan vuoden aikana. Anna itsesi uppoutua tähän tunnelmaan ja nauti hetkestä, jossa nykyhetki ja historia kohtaavat täydellisesti. Olkaa hyvät, astukaa sisään ja nauttikaa Helsingin historiallisesta sielusta.
